- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Ei pöllömpi juttu

Osa 1

Tuohipöllö on pieni kivikkoinen saari aivan Kotkan kaupungin kupeessa
Edellisellä viikolla, ensimmäistä kertaa talven jälkeen merellä meloessa tuli tunne, että tätä on pian saatava lisää. Seuraava mahdollisuus koitti lauantaina 29.3. Vein lapset laskettelumäkeen ja kävin mökillä hakemassa oman kajakkini seuraavana viikonloppuna Lohjalla järjestettävää palastautumis- ja allokkokurssia varten.

Mökkirannassa Klamilassa meri oli vielä tukevasti jäässä, samoin näytti olevan asiat myös Haminassa. Kotkan edusta sen sijaan on lähes kokonaan auki. Edellisellä viikolla Norssalmen sulkeneet jäätkin olivat väistyneet ja nyt salmesta pääsi ongelmitta läpi. Rauhallisemmat pohjukat olivat kuitenkin edelleen jäässä. Muutamia perämoottoreita oli merelle uskaltautunut. Isommat veneet sen sijaan näyttävät olevan vielä rannalla tukevasti telakalla pressujen alla.


Otin mukaani uuden melani ja talvella hankitut kajakkiliivit. Myös melarukkaset saivat samalla tulikasteensa. Mela osoittautui kevyeksi ja mukavaksi meloa. Etukäteen olin pelännyt sen olevan hieman jäykkä. Napakassa sivutuulessa kevyt hiilikuituinen lapa humisi erikoisesti tuulen voimasta. Vaikka meri oli vasta sulamassa ja rivakka lounaistuuli pärskytteli kylmää vettä päälle, tarkeni melarukkasten kanssa paljain käsin. Myös liivit istuivat hyvin. Talven aikana pehmenneet sisätyöläisen kädet joutuivat sitä vastoin koville ja hiertyivät rakkuloille jo muutaman kilometrin jälkeen.
Sikosaaren edustalla oli vielä vähän jäätä
Kävin katsomassa Ruonalan puoleista rantaa, mutta Sikosaaren edustalla oli niin paljon jäätä, ettei sieltä päässyt läpi. Kiersin kaislikon ja yritin pysytellä jokisuiston oikeassa reunassa. Kerran jouduin turvautumaan naskaleiden apuun päästäkseni parikymmenmetrisen jää-alueen yli. Meloin jään reunaa pitkin Hirssaaren ohi ja Merituulentien sillan ali. Viikko aiemmin oli ollut puhetta Tuohipöllön kiertämisestä, mutta jäät olivat estäneet aikeen. Niinpä kiersin tuon saaren nyt.
Ilman naskaleitakin olisi jo pärjännyt
Takaisin meloessani Viikarin salmesta tuli muutama hieman isompi aalto, joista yksi oli päästä yllättämään. Kunnon surffeja ei näistä kuitenkaan irronnut. Matkalla ihmettelin tuulen kasaamia jäälauttoja. Kahden ja puolen tunnin ja vajaa 14 km lenkin jälkeen pakkasin kajakkini täpötäyden vajan lattialle ja suuntasin tyytyväisenä kotia kohti.

Meno...
...Paluu

Osa 2

Sunnuntaina teippasin sormista edellisen päivän rakkulat ja hyppäsin taas kajakkiin. Koska sekä kantasatamaan että Ruonalaan vievät reitit olivat vielä jäiden peitossa, päätin kiertää Tuohipöllön toistamiseen. Tällä kertaa tein reissun päinvastaiseen suuntaan. Edellisestä päivästä väsyneet lihakset alkoivat vetreytyä ja matka myötätuuleen ja myötävirtaan sujui mukavasti. Aurinkokin alkoi pilkahdella pilviverhon takaa.
Kuka lie törttöillyt yön aikana?
Katariinan edustalla ihmettelin taittunutta itäviittaa. Voisin vaikka vannoa sen olleen edellisenä päivänä vielä ehjä. Samalla päätin kiertää myös Havourin. Merellä näkyi nyt vähemmän liikettä kuin lauantaina. Kummastelin syytä, sillä meri oli nyt huomattavasti tasaisempi. Takaisin käännyttyäni huomasin pohjoistuulen alkaneen nousta. Vaikka se ei ollutkaan erityisen voimakas, kanavoitui se sataman ja Tuohipöllön väliseen kapeaan salmeen melko ikävästi. Teipatut sormet kestivät kohtuullisesti melan pyöritystä, mutta nyt kotimatka vastavirtaan ja vastatuuleen alkoi tuntua hartioissa.  Melontakunto on näköjään päässyt romahtamaan talven aikana. Eihän näin lyhyen ja rauhallisen lenkin pitäisi tuntua jäsenissä. 
Kevään väriloistoa
Kuivapuvun kanssa oli sattua kömmähdys. Olin mielestäni sulkenut hartian yli kulkevan vetoketjun huolellisesti ja ilmannut puvun. Rannalla ennen lähtöä kyykistyessäni kuulin kuitenkin vasemman korvan juuresta outoa suhinaa. Samalla huomasin pukuni pullistuvan. Vetskari oli, kuin olikin jäänyt pari milliä vajaaksi. En tiedä, olinko sittenkin ollut huolimaton, vai oliko ketju päässyt aukeamaan pelastusliivejä päälle pukiessani. Joka tapauksessa oli hyvä, että huomasin asian jo rannalla. Pari asteisen veden kanssa ei ole leikkimistä. Ensi kerralla täytyy olla vielä tarkempi.  

SportsTracker kuvista käy hyvin ilmi jääraja keisarinsataman alueella. Meloin kumpanakin päivänä muutaman metrin etäisyydellä jään reunasta. Sillan eteläpuolella meri on jäistä vapaa.
lauantai
sunnuntai
                                                                                                                       



lauantai 22. maaliskuuta 2014

Keula kohti kesää

Jäälauttoja kellui siellä, täällä, vaikka meri olikin pääosin auki
On hieman harhaanjohtavaa puhua mennestä talvesta, kun sitä ei koskaan kunnolla tullutkaan. Pakkaset kuitenkin jäädyttivät meren toviksi estäen näin ulkoharrastutoiminnan. Altaaseen on onneksi päässyt viikottain. Melonnan talvikeskeytyksen pituudeksi tuli tänä vuonna tasan kymmenen viikkoa. Vikkelimmät tosin ovat ennättäneet vesille jo paria viikkoa aikaisemmin. Kevät on nyt kuukautta aikaisemmassa kuin vuonna 2013.
Joutsenet ovat palanneet ja muitakin lintuja näkyi runsaasti
Meitä oli matkassa neljän hengen porukka. Metsolan vajalta suuntasimme etelään ohi Munsaaren katsomaan pääsisikö kajakilla jo avomerelle asti. Merituulentien sillalta etelään meri on täysin auki, mutta sillan pohjoispuolella on jäätä. Edeltämme meni kalastaja-alus, joka mursi tähän muutaman sadan metrin levyiseen jääkannakseen railon. Lounaasta kävi kuitenkin kohtuullisen voimakas tuuli, joka painoi tätä avattua väylää umpeen. Jää oli vielä niin vahvaa, että pienen tunnustelun jälkeen havaitsimme viisaimmaksi antaa periksi ja olla pelaamatta itseämme pussiin sulkeutuvan railon takse. Niinpä tyydyimme melomaan Keisarinsataman alueella.
Tähän oli viisainta lopettaa
Takaisin palasimme jokisuun länsireunaa pitkin. Kiersimme Kortetsaaren ja tutkimme Langinkosken pienempää haaraa. Joessa oli vesi korkealla ja rannoilla oli vielä paksulti jäätä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli reilusti plussan puolella. Uimalan kaakelien tuijottamisen jälkeen merelle pääseminen tuntui käsittämättömän hienolta. Pidempi kajakki vaikutti tosin aluksi hieman kömpelöltä altaassa käytettyjen koskareiden jälkeen.
Ilme kertoo paljon
Kevätpyrähdyksemme kesti pari tuntia ja jätti vahvasti tunteen, että tätä pitää saada pian lisää. Seuraava mahdollisuus on viikon kuluttua, mikäli säät sen vain sallivat. Silloin tosin täytyy myös käydä hakemassa oma kajakki, parin viikon päästä odottavaa aallokko- ja pelaustautmiskurssia varten.
Kestänee vielä tovi, ennen kuin jäät ovat sulaneet laiturin paikalta