sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kylmempää kuin pääsiäisenä

Perheemme juhannussuunnitelmat menivät myttyyn sairastelun takia. Mieli maassa toipilaana lueskelin Erkki Lampenin kirjaa Neljä retkeä läpi Suomen. Ei helpottanut, vaikka ilmat olivat kurjanpuoleisia. Aattoiltana kävin katsomassa, kuin joukko melojia lähti katselemaan kokkoja mereltä, itse en mukaan vielä tohtinut.
Juhannusruusu Lehmän länsirannalla
Juhannuspäivänä olo oli jo sen verran parempi, että lainasimme juniorin kanssa seuran kaksikkoa ja kävimme sillä melomassa aivan kuten isoveljen kanssa paria viikkoa aikaisemmin. Illalla kotona huomasin tietokoneelta, että seuraavaksi päiväksi oli suunnitteilla vastaavanlainen retki Lehmään, minkä KoMelaiset olivat tehneet pääsiäisenä. Voimatkin alkoivat olla jo sen verran palautuneet, että päätin lähteä mukaan.
Lähtiessä paistoi aurinko
Metsolaan saapui yllätyksekseni kymmenkunta melojaa. Ilmakin oli kohtuullinen, tosin iltapäiväksi oli luvassa sadetta. Matkaan päästyämme Esko tokaisi: -Nythän on kylmempää kuin pääsiäisenä. Itse olin juuri hetki aikaisemmin ajatellut samaa. Vesi on kuitenkin jo niin lämminä, ettei samanlaista varustekuormaa tarvinnut enää raahata mukana, eikä kuivapukukaan ollut hiostamassa.
Lellerinsalmi
Tuuli oli nelisen metriä vastaan ja iso letka liikkui verkkaisesti. Toisinaan välimatkat pääsivät ryöstäytymään epätarkoituksenmukaisen pitkiksi. Yhdellä melojista oli ongelmia peräsimen ja jalkatukien kanssa. Pari tuntia lähdöstä saavuimme Lellerinsalmeen ja rantauduimme Lehmän eteläkärjen laguuniin. Peräsin korjattiin, makkara maistui, eväät olivat hyviä ja jutut vielä muhevampia. Reilun tauon jälkeen jatkoimme matkaa saaren ympäri. Taivas oli pilvistynyt ja lännessä näytti satavan. Onneksi pilvi ei yltänyt kohdalle.
Nyt eväät esiin, on tauon paikka
Kiersimme saaren ja näimme sen pohjoispäässä juhannusaattona karille ajaneen moottoriveneen rantaan hinattuna. Vahinkojahan voi aina sattua, mutta on käsittämätöntä, kuinka huonosti varustautuneina ja tuuriinsa luottaen ihmiset lähtevät merelle. Onneksi tällä kertaa ei käynyt pahemmin. Kotimatkalla saimme kuningasajatuksen poiketa Kukouriin.
Varikkopysähdys Kukourissa
Rauniolinnakkeella oli kaikki kuten ennenkin. Rantautumistyylejä oli monenlaisia. Suurin osa selviytyi melko kuivana hietikolle. Kiertelimme muureilla ja Make bongasi saarelta geokätkön. Saimme seuraksemme moottoriveneen ja päätimme pitää seuraavan tauon jo puolentoista kilometrin päässä Varissaaressa, mistä saisi ostaa jäätelöä.
Hyvä merinäköala Ruotsinsalmeen
Matkalla Varissaareen aalto tuli takaa ja kampesi kajakkia vuorotellen puolelta toiselle. Osa rantautui ja siirtyi ravintolaan jäätelön ostoon toisten jatkaessa suoraan kohti Metsolaa. Olimme hiljaisen ravintolan ainoat asiakkaat. Jätskit söimme muovipöydän äärellä niitä näitä rupatellen. Viimeinen pikataival jokisuistoa ylös sujui kevyesti jäätelön antamalla energialla. Tämä miniretki paikkasi mukavasti myttyyn menneitä juhannussuunnitelmia. Ennustettu sadekin pysyi koko päivän loitolla. Kiva reissu!
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti