- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

lauantai 16. elokuuta 2014

Niitä näitä

Ostin heinäkuun loppupuolella käytetyn koskikajakin. Kyseessä on suuritilavuuksinen laskupaatti, jonka hain Hollolasta. Punaista koskaria on tarkoitus käyttää Kymijoen lisäksi talven allasharjoituksissa. En vielä tiedä, millaiseksi koskimelontaharrastus tulee osaltani kehittymään, mutta kajakin hinta meloineen ja aukkopeitteineen oli niin edullinen, etten voinut vastustaa kiusausta. Toistaiseksi olen ennättänyt uittaa uusvanhaa paattiani vasta Langinkosken alajuoksulla.
Punainen paholainen Metsolan laiturilla
Tiistaina 12.8. oli tarjolla korkean luokan melontaoppia, kun SM-tason kilpameloja Heikki Ritvos opetti KoMelaisille eteenpäinmelontatekniikkaa. Heikki halusi herättää ajatuksia kuinka kilpamelontatyylistä olisi ammennettavaa retkimelontapuolelle. Tyylikästä ja vähäeleisen tehokasta melontaa oli ilo katsella ja yrittää poimia opetuksen kultahippuja talteen omaa suoritusta helpottamaan. Voima on vartalon suurissa lihaksissa ja tehokkain työvaihe aivan vedon alussa. Kokeilimme oikeaa tyyliä kuivaharjoitteluna ja Heikki opasti merellä itse kutakin henkilökohtaisesti. Hän sai myös seuran Artisanin liiikahtamaan käsittämätöntä vauhtia aivan minimaaliselta näyttäneellä melan liikkeellä. Vastoin vallitsevaa suuntausta Heikki ei liputtanut lyhyiden melojen ja pienten lapakulmien puolesta vaan näytti pikemminkin suosivan varsin konservatiivista linjaa. Oli myös mielenkiintoista päästä kokeilmaan kuppimelaa käytännössä.
Kuivaharjoittelu käynnissä
Eräänä päivänä Pasin kanssa Kotkan saarta kiertäessämme havaitsimme kantasamassa pohjoismaisille merikadettipäiville osallistuneen miinalaiva Hämeenmaan. Iso harmaa sotalaiva oli melkoinen ilmestys laituriin kiinnittyessään.Olin tietysti jättänyt kameran kotiin, joten oheinen otos, kuten muutkin tämän tekstin näppäykset on otettu käännykkäkameralla.
Miinalaiva Hämeenmaa saapuu vierailulle
On se iso
Hieman elegantimpaa tyyliä edusti samana päivänä Puuvenekeskuksen laiturissa Hangosta Kotkaan viimeisteltäväksi  palannut 12mr luokan purjejahti Blue Marlin. Olin jo kerran aikaisemmin kesällä tavannut tämän klassikkoveneen koepurjehduksella Kukourinmutkassa, mutta tällöinkään minulla ei ollut kameraa mukana. Nyt sain kännykällä napattua edes jonkinlaisen muiston tämän peruskorjauksen jäljiltä uutuuttaan kiiltelevän kaunottaren ahterista.
Blue Marlin Suomen puuvenekeskuksen laiturissa
Myös Otava saapui Kotkaan. Hetimiten paljastui, että se on liian iso operoimaan Kaunissareen ahtaassa kylänlahdessa. Ihmetystä herätti myös tuon uuden yhteysaluksen peräpeiliteksti, jonka mukaan sen kotisatama onkin Turku. Kyseessä on iso 35 metrinen yhteysalus saariston tapeisiin. Sen olisi tarkoitus pystyä kulkemaan omin konevoimin 30cm:n jäissä sekä soveltua öljyntorjuntaan. Mihin Kotkan saaristolikkenteessä tarvitaan sadan ihmisen tai kahdeksan henkilöauton kapasiteettia onkin sitten jo toinen ihmetyksen aihe. Yhtä kaikki, kyseessä on moderni ja hieno alus, jonka tekniikka on vakuuttavaa laatua.
Yhteysalus Otava Kuusisesen laiturissa
Tuhat kilometriä lähestyy, mutta vielä puuttuu muutama lenkki tuosta maagisesta ja himoitusta rajasta. Näin syksyn lähestyessä ja töiden alettua alkaa monenmoiset kiireet haitata harrastamista eikä kilometrejäkään kerry enää kesäiseen tahtiin. Vapaat viikonloput ovat kortilla ja arki-illatkin tahtovat täyttyä monenmoisista kokouksista ja muista tapahtumista. Yritän kuitenkin päästä melomaan edes kerran viikossa, joten eiköhän nuo tarvittavat kilometrit tule melottua viimeistään syyskuun kuluessa. Melontakausi jatkuu tästä toivottavasti vielä useamman kuukauden eteenpäin.

Mennään hiljaa markkinoille

Rahalla saa ja hevosella pääsee
Pyhtään saaristolaismarkkinat pidettiin 15.-16.8. Kotkan melojien iskuryhmä oli odotetusti paikalla. Kajakit pakattiin lauantaiaamuna ja kello kymmeneen mennessä vajan rannasta oli irronnut 11 kajakkia, 10 yksikköä ja yksi kaksikko. Osa melojista aikoi jatkaa retkeä Pyhtään saaristoon ja palata vasta sunnuntaina, osan suunnitelmissa oli paluu jo lauantaina.
Pakkauspuuhia Metsolassa
Pasi lähti saattamaan meitä Maijansalmeen asti, mutta joutui kääntymään takaisin muiden velvollisuuksien takia. Äyspäällä puhkui tumma pilvi, jonka arvelimme tuovan sadetta, tuulta ja todennäköisesti ukkostakin. Lähdimme etenemään kohti länttä rannan tuntumassa. Salamat leimahtelivat mantereen yllä ja tuuli alkoi hieman yltyä, kohta saatiin sadettakin. Lämmin merivesi ja ilma mahdollistivat kuitenkin t-paitakelin sateesta huolimatta. Kontrasti tumman taivaan ja aurinkoisen merenpinnan välillä oli upea.
Taivas alkoi tummua sateen edellä
Sihteeri...
...ja konkarimelojat
Aurinko paistaa ja vettä sataa
Pitkäsalmeen päästyämme merenkäynti helpotti, mutta sade muuttui ikävän tiheäksi. Salmessa tuli vastaan tuttu kotkalainen meloja.Vedin pelastusliivien päälle kertakäyttösadetakin ja meloin perille Lököreen torimummotyylillä.  Hieman yli puolen päivän rantauduimme hiekkarannalle markkinatelttojen taakse. Sade ja paiste vuorottelivat ja ihmisiä oli varsin harvassa.
Rantautumispuuhissa Lököressä
Tutustuimme telttojen tarjontaan ja söimme maittavan kala-aterian telttakatoksen suojassa. Pikkuhiljaa taivas alkoi kirkastua ja aurinko kuivatti kastuneet melontavaatteet. Tuota pikaa vielä äsken uneliaalta vaikuttanut alue pelmahti täyteen markkinakansaa. Teimme tilaa markkinaväelle ja  suunnistimme takaisin merelle jätski- ja kahvitankkauksen jälkeen.
Markkanameininkiä
Alkumatkan saattelimme yöretkeilijoitä, jotka päättivät meloa Koukkusaareen. Hailikarin jälkeen tiemme erkanivat kuuden kajakin jatkaessa auringonpaisteessa etelään ja neljän kääntäessä keulansa kohti Metsolaa. Kotimatka sujui niitä näitä jutustellen mukavasti kohtuullisessa sivuaallokossa. En malttanut olla ottamatta välillä paria pikku surffipyrähdystä olosuhteiden ollessa tähän otolliset. Olimme takaisin vajalla puoli viiteen mennessä. Mittari näytti rauhallisella vauhdilla melotun retken päivämatkaksi hieman reilut 24km.
Kotimatkalla