sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Perheenlisäystä

Jokainen tiettyyn urheilulajiin tosissaan ja monipuoleisesti haksahtanut tietää, kuinka erilaisia harrastevälineitä alkaa pikkuhiljaa kertyä nurkkiin. Aktiivihiihtäjän autotallista löytyy helposti vähintään puolenkymmentä suksiparia. Tarvitaan omat perinteisen tyylin välineet pakkaskelille, vesikelille ja retkeilyyn, vapaan tyylin suksia tarvitaan niin ikään ainakin kahdet. Tähän päälle tulevat vielä erilaiset laskettelusukset sauvoineen, monoineen ja muine varusteineen. Pyöräilijäkin huomaa pian, ettei kauppapyörällä matka taitu, eikä lenkkifillarilla ole liikenteen sekaan kaupungin nupulakiville menemistä. Maastoon ja metsäpoluillekin tarvittaisiin aivan omat välineensä.

En ole kokenut meloja, mutta edellä kuvaillun piirteen olen havainnut tässäkin harrastuksessa. Puolitoista vuotta sitten ostin kotimaisesta kajakkikaupasta erinomaiseksi osoittautuneen muovikajakin, jolla kelpaa meloa ja retkeillä monenlaisissa olosuhteissa. Olen melonut sillä nyt kahtena kesänä tähän mennessä noin 1700 kilometriä. Viime kesän koskikurssin innoittamana hankin toiseksi kajakikseni käytetyn koskarin virtaavaa vettä ja uimahalliharjoittelua varten. Tietojen ja taitojen kasvaessa olen täydentänyt ja hankkinut uusia varusteita ja veistellyt grönlantilaismeloja. Huomaan nyt omistavani kolme aukkopeitettä, kuusi melaa, kuivapuvun, pari anorakkia ja kohtalaisen määrän kaikenlaisia muita melontatarvikkeita ja -vaatteita. Näihin kuluttamaani rahasummaa en uskalla enkä edes halua lähteä arvailemaan.

Viimeisin käänne tässä yhä pahenevassa varustautumiskierteessä tapahtui tammikuun lopulla autoillessani Klaukkalasta kotiinpäin upouusi kajakkiperheenjäsen kattotelineellä. En tiedä, oliko kyseessä järkiostos vai ei, mutta uuden kajakin hankintaan olen päätynyt pitkällisen harkinnan ja pähkäilyn tuloksena. Halusin lasikuiturakenteisen ja jämäkan seuralaisen meriolosuhteita varten. Vanhaan kajakkiini olen edelleen täysin tyytyväinen, mutta sen temput olen jo oppinut tuntemaan. Hankkimalla uuden kajakin haluan kehittyä melojana ja saada jotain uutta ja piristävää tulevaa kesää varten. Vaikka kajakilla itsessään onkin vain välinearvo varsinaisten elämysten syntyessä melojan korvien välissä, haluan laajentaa kokemuksiani ja hakea perspektiiviä melontaharrastuksen myös tällä tavoin. Oletan tämän uutukaisen olevan pykälän verran entistä haastavampi, mutta vastapainoksi toivon siihen tutustumisen ja sillä melomisen olevan myös antoisaa.

Sika säkissä...
Aikaisemmissa kirjoituksissani olen tuonut esiin mielenkiintoni Artisania kohtaan. Koska suurin osa melonnoistani on kuitenkin lyhyempiä päiväretkiä puolityhjällä kajakilla, en hädin tuskin keskikokoisena miehenä tarvitse Artisanin kokoista alusta, joka minulle tyhjänä on turhan kantava. Niinpä päädyin katselemaan hieman pienempiä vaihtoehtoja. M-kokoinen Tiderace Xplore näytti speksiensä ja siitä luettavissa olevien runsaiden arvioiden mukaan olevan juuri etsimäni kaltainen kulkuväline, hieman Artisania pienempi ja ketterämpi, mutta kuitenkin suuntavakaa, merimelontaan ja retkeilyyn suunniteltu ja hyvin soveltuva kajakki.

Istuutuessani liikkeessä esillä olevaan mallikappaleeseen, tiesin löytäneeni etsimäni. Sen ohjaamo tuntui heti kättelyssä yhtä mukavalta kuin olisin pukenut omat hanskat käteeni tai vetänyt tutut farkut jalkaani. Tiderace tuntuu olevan kajakkimerkkinä varsin arvostettu, hintansa puolesta ehkäpä jopa yliarvostettu. Se vaikuttaa kuitenkin hyvin suunnitelluta, siistiltä ja kohtalaisen hyvin tehdyltä. Koska edellisvuoden malleja oli vielä muutama kappale varastossa ja kauppa tällaisesta saatiin syntymään järkevään hintaan, pakkasin paketin autoni katolle ja suuntasin luottavaisin mielin kotia kohti.

Kun tässä vaiheessa paljastan, että ostin kajakkini pelkkien paperitietojen ja takapuolituntuman perusteella melomatta sitä ensin, pitää moni minua varmasti vähän hölmönä. Näin olen kuitenkin ilman pettymyksiä menetellyt monasti aiemminkin vaikkapa suksien, polkupyörien, televisioiden tai veneiden kanssa. Luotan siihen, että varsin yleinen ja vuosia markkinoilla ollut kajakki ei lähtökohtaisesti voi olla täysin epäonnistunut. Se, kuinka Xplore sopii minulle, selviää vasta ajan kuluessa ja yhteisten kilometrien ja kokemusten karttuessa. Parinkymmenen minuutin testilenkki tyhjällä kajakilla tyynellä järvenselällä tuskin antaa kattavaa kuvaa minkään vesikulkuneuvon todellisista ominaisuuksista tai luonteenpiirteistä.

Sisko ja sen veli
Tehtyämme nyt ajan hengen mukaisesti ns.ensitreffit alttarilla, meillä on tuleva kesä aikaa totutella toistemme tavoille. Mikäli kaikki menee, kuten otaksun, tulee jossain vaiheessa päätettäväksi, miten menettelen vanhemman kajakkini Perception Essencen kanssa. Aika näyttää, säilytänkö sen kovempaa käyttöä varten, vienkö sen mökille kesäreissuja odottamaan, vai päätänkö jossain vaiheessa myydä kokonaan pois. Ainakin vielä kevätjäiden kelluessa meren pinnalla se saa toimia entiseen tapaan ykkösvaihtoehtonani.

1 kommentti:

  1. Onnea "perheenlisäyksen" johdosta \o/

    Olin menossa eilen käymään vajalla, mutta jäi sitten käymättä lumitilanteen takia. Olisi voinut leuka lopsahtaa lattiaan, mutta nyt osaan varautua :-)

    VastaaPoista