- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kierrellen ja kaarrellen

Illat alkavat olla jo niin valoisia, että melomaan olisi mahdollista lähteä töiden jälkeenkin. Arki-illat tahtovat kuitenkin olla niin täyteen buukattuja, että harrastustoiminta on ollut pakko keskittää viikonloppujen yhteyteen. Lauantaina 16.5. kävin kiertämässä Kuutsalon. Koska suuntasin Kantasatamasta itään ja palasin Keisarinsataman kautta, tuli samalla kertaa kierrettyä myös Kotkan saari. Mittaa tälle mukavalle melontareissulle kertyi runsas kolmekymmentä kilometriä.

Naapurin pojat ovat tulleet hakemaan veneitään huollosta
Kivisillan alitettuani tapasin heti ensimmäisen tutun melojan Hovinsaaren laiturilla tepastelemassa. Juttelimme hetken ennen kuin jatkoin matkaa. Yacht Storen rannassa laskin toista tusinaa hulppeaa jahtia. Nyt näyttää olevan se aika keväästä, kun Pietarin porhot laskevat veneensä vesille. Näiden rinnalla laiturin kulman takana lymyävät kotimaiset viranomisveneet näyttivät melkoisen vaatimattomilta.

Luotsikutterit odottavat asiakkaita viemään Kotka Millsin paperia maailmalle
Pirköyrin loiston jälkeen suuntasin suorinta linjaa kohti Kuutsalon Santaniemeä, jossa pidin ensimmäisen maataukoni vajaa parin tunnin melonnan päätteeksi. Pohjoisen puoleinen tuuli kävi sen verran rantaan, että jatkoin matkaani melko pian pienen evästankkauksen jälkeen.

Pirköyri. Aiemmin viikolla merivartiosto oli hinannut
täältä hätään joutuneen moottoriveneen rantaan.

Ensimmäinen tauko Santaniemen itärannalla
Pikkuhiljaa nousevassa myötätuulessa meloin pitkin saaren suojaista itärantaa kohti Kirkonmaan salmea. Mieleeni palautuivat elävästi lapsuuden kesät. Isovanhemmillani oli mökki Kuutsalon puolella lahden pohjukassa, joten näitä rantoja on tullut serkkupoikien kanssa hieman yli kymmenkesäisenä koluttua. Nyt tuosta alkaa olla aikaa jo neljäkymmentä vuotta. Useammallakin sukulaisellani on yhä kesämökki näillä samoilla seuduilla. Veneitä en tutuissa rannoissa tällä kertaa kuitenkaan nähnyt. Velipoika, serkut ja täti olivat tainneet jäädä viettämään kaupunkiviikonloppua.

Tässä salmessa on lapsena tullut soudeltua
Mietin, kummalta puolelta Lehmäsaaren kotimatkalla kiertäisin. Päädyin melomaan itäpuolen salmesta ja päätin pitää tauon sen suojaisessa laguunissa. Yhä noussut pohjoistuuli kanavoitui voimakkaasti salmeen ja eteneminen oli hidasta. Saaren rannasta, muutaman sadan metrin päästä erkani tutun oloinen kajakki. Tunnistin hahmon seuramme konkarimelojaksi. Hän oli taukonsa juuri pitänyt ja minä omaani vasta aloittelemassa, joten en edes yrittänyt meloa häntä kiinni. Poikkesin monttuun keräämän voimia kotimatkaa varten. Rannassa oli puolisen tusina venettä, rantauduin hieman muista erilleen ja ryhdyin nauttimaan eväitäni.

Toisen tauon pidin Lehmän montussa
Hyvä, että lepäsin. En nimittäin aavistanut, millaiseksi meno salmen jälkeen muuttui. Ennusteen mukaan tuulta piti olla nelisen metriä sekunnissa, mutta nyt sen sai huoletta tuplata ja kaikki tämä tuli suoraan vastaan. Edessä oli kymmenen kilometrin rankka taival melkoisessa ristiaallokossa ja tuulen tuiverruksessa. Käsittämättömän upea tummanpuhuva venäläisalus lipui väylää pitkin kohti satamaa. Normaalisti vastaavia näkee lähinnä Bond-filmeissä tai Monacon lahdella. Tunnin määrätietoisen puskemisen jälkeen olin Katariinan niemen päässä. Niemen suojassa lepäsin hetken ennen kuin lähdin viimeiselle pikataipaleelle kohti Metsolaa. Matkalla kohtasin vielä tutun melojapariskunnan myötätuuleen laskettelemassa. Olivat kiertämässä Kotkan saarta.

Pikku luoto Mussalon saaren länsipuolella
Seuraavan viikon perjantaina 22.5. lähdin töistä ajoissa ehtiäkseni vesille hyvän sään aikana. Ilma oli mitä parhain, mutta lauantaiksi oli taas luvassa sadetta ja suttua. Päätin kiertää Mussalon ennen saunaan menoa. Otin mukaani saman omatekoisen grönlantilaismelan kuin edellisen viikonlopun Kuutsalon reissullakin. Tämä mela tuntuu olevan olkapäilleni hiilikuituista euromelaani armeliaampi ja muutenkin löydän sillä helposti mukavan melonta-asennon josta saan aikaan tehokkaan vartalon kierron. 

Matka oli tällä kertaa runsas parikymmentä kilometriä. Varasin evääksi banaanin, muutaman lihapullan ja suklaapatukan mahdollista maataukoa varten. Mussalon satamassa oli kiinnittyneenä yhdeksän laivaa, joista yhtä satamahinaaja Jupiter avusti parhaillaan irti laiturista. Odottelin hetken touhua katsellen, kun en väliinkään oikein tohtinut mennä.

On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille vie...
Hetken päästä Viikarin salmessa vastaan purjehti 42-jalkainen Bavaria. Näitä kohtuullisen hintatason merten asuntovaunuiksikin kutsuttuja saksalaispursia näkee vuosi vuodelta vesillämme enemmän. Meloin kohti Vehkaluotoa harkiten maataukoa. Päätin kuitenkin pitää ainoastaan lyhyen kelluntatauon ja syödä evääni saaren tarjoamassa suojassa.
Toiset lähtee, toiset tulee...
Banaania mutustellessani katselin maisemaa mökkiläisen silmin. Niin uudistuvien energiamuotojen kannattaja kuin olenkin, minun on pakko myöntää, etten näiden uusien tuulimyllyjen kaltaisia rakennelmia mökkinaapurikseni mielelläni kelpuuttaisi. Kaikkeen tietysti tottuu, mutta melkoinen kontrasti Vehkaluodon idyllisten mökkirantojen ja vastapäisen Mussalon satama- ja tuulipuistoalueen välillä kyllä on.

Ympäristöystävällistä energiaa?
Äyspään osuus sujui mukavassa myötälaineessa. Keli mahdollisti muutaman lyhyen surffinkin. Hevossaaren haikara liiteli hetken matalalla kajakkini yllä. Reilun kolmen tunnin melomisen jälkeen saavuin kotiin niin aikaisin, että odottamani sauna ei vielä ollut ehtinyt edes kunnolla lämmitä.

Sunnuntaina 24.5. teimme Pasin kanssa pikku lenkin Äyspäälle aaltoja katselemaan. Kohtuullisesta tuulesta huolimatta myötälaine ei tällä kertaa tarjonnut odottamamme kaltaisia kyytejä, vaikka Kivenkorvansalmen suulla olikin melkoinen rynkytys. Metsolan kaislikossa yritin kuvata tuttua haikaraa useammankin kerran. Linnulla taitaa olla jokin ylimääräinen aisti, se oli aina ratkaisevat sekunnit minua edellä. Kuva jäi siis saamatta. Seuraavasta otoksesta voi itse kukin yrittää etsiä karkulaista.

Bongaa haikara?

torstai 14. toukokuuta 2015

On kaikki niin kuin ennenkin...

Helatorstai alkoi tuttuun tapaan kokeita korjatessa ja oppilasarviointeja suorittaessa. Ennen puolta päivää pää oli jo aivan tönkkönä ja hartiat niin jumissa, että päätin lähteä sateesta ja harmaasta ilmasta huolimatta merelle virkistäytymään. Kauhoin eskimomelalla vastatuuleen kohti Äyspäätä uuden sydvästin suojatessa kasvoja ja silmälaseja suurimmilta pisaroilta. Fiilis oli yhtä apea kuin ilmakin. Liivin remmissä roikkuva kellokin näytti pysähtyneen.

Meriharakka päivystää rantakivellä
Hevossaaren kapeikkoon tultaessa jäin seurailemaan pesivää joutsenpariskuntaa ja otin juomapullosta pienen hörpyn. Silloin oikealta kasvihuoneen rannasta lehahti lentoon tuttu harmaahaikara, jota jo hieman huolestuneena olin muutaman viikon odotellut. Yhtäkkiä pää tuntui kevyemmältä ja ilma raikkaammalta, katselin ympärilleni uusin silmin.

Lapset lennättivät Mussalon puolella leijaa ja rannat suorastaan kuhisivat lintuja. Kaislikot olivat täynnä sorsia ja lokit lepäilivät kivien päällä. Hevossaaren sillan jälkeen vanha sininen vene oli vedetty maihin ja sen vieressä viime kesänä pesinyt nokikana oli siirtänyt pesänsä nyt salmen toiselle rannalle. Silkkiuikut sukeltelivat pareittain ja rannoilla tepasteli koreita meriharakoita.

Äyspäälle tullessani aallokko kasvoi kohtuulliseksi, paluumatkalla se tarjosikin muutaman mukavan surffin. Satamäärin pääskysiä piti sadetta karikon kivien kylkiin tarrautuneena, osa lenteli aivan meren pintaa viistellen. Merimetsoja ei vielä ollut sattunut silmiin ja mieleeni muistui edellisellä melontakerralla kuulemani tarina, jonka mukaan niiden kannan kasvu olisi pysähtynyt merikotkien yleistymiseen. Ensimmäisen kotimaisen merikotkani havaitsin viime kesänä ja tältä kesältäkin on jo yksi havainto. Taitaa siis suuresta merimetsomäärästä olla jotain hyötyäkin.

Rentukoita rannalla
Kun laskettelin myötätuulessa kotiinpäin, löysin viimein nuo mustat kenokaulatkin Pohjinselän kiviltä istuskelemasta. Sikosaaren rannassa aurinko pilkahti ohikiitävän hetken ja sai rantakaislikon rentukat loistamaan. Tältä melontaretkeltä palasi kotiin virkistynyt ja tyytyväinen mies, jolta kesken jääneet työt sujuivat kepeästi. Niska- ja hartiakivutkin jäivät merelle. Jopa rantakoivujen hiirenkorvat näyttivät lyhyen retken aikana kasvaneen silmissä.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kevätpyrähdys

Kevät on jo niin pikällä, että vajan nurmi on alkanut vihertää
Sunnuntaina 9.5. vietettiin Kotkan Melojien kevätkauden avajaisia. Sää oli aurinkoinen, mutta vihainen ja puuskikas tuuli ei houkutellut paikalle kuin kourallisen aktiivimelojia. Vajalle oli järjestetty kahvitajoilu, siellä merituulesta ja merihenkisestä ilmapiiristä pääsi nauttimaan useampikin seuran jäsen.

Paluutunnelmia vajarannassa
Pienellä porukalla puskimme 10 - 12 m/s vastatuulessa Kärkisaaren ohi ja kävimme kiertämässä Hevossaaren. Aaltoja ei ollut, mutta tuuli hidasti menomatkaa tuntuvasti. Takaisin tultaessa melaan tarvisi tuskin tarttua, sen verran mukavasti tuuli painoi nyt selästä.

Paluumatkalla tuuli tarjosi ilmaiset kyydit
Vajalla paransimme hetken maailmaa, hörpimme kahvit ja toivottelimme Englantiin suuntaaville melojille hyvää reissua ennen kuin hajaannuimme omille teillemme. Sen verran vahäiseksi päivän melonta-annos kuitenkin jäi, että päätimme Pasin kanssa lähteä seuraavana päivänä pikku lenkille äitienpäivästä huolimatta.

Lehmän länsiranta kutsuu
Suunnutai-iltapäivänä tuuli olikin jo selvästi laantunut ja ilma lämmennyt yli kymmeneen asteeseen. Päätimme suunnistaa Lehmänsaaren länsirannan hietikolle auringonottoon. Metsolan rannassa silkkiuikuilla oli äänekkäät kosiomenot käynnissä. Lämpimän ilman aiheuttama merituuli-ilmiö nostatti yllättäen vaahtopäitä Merituulensillan jälkeen kohdassa, jossa joen virtaus törmää mereltä tulevaan aallokkoon.

Rannalla sai nauttia varsin kesäisestä tunnelmasta
Lyhyellä retkellä meillä ei ollut eväitä mukana, joten hamppailimme pitkin hietikkoa ja kävimme katsastamassa talvella rakennetun uuden grillikatoksen. Sinne oli kävellyt myös veneensä saaren toiselle puolen jättänyt perhe. Katoksella on hieno paikka, mutta toivottavasti se ei tee tästä länsirannan hietikosta samanlaista hulinapaikkaa kuin saaren itärannasta.

Yhteysalus Otava puksutti kohti Haapasaarta
Paluumatkalla tavoitimme tutun purjeveneen, jonka kipparin kanssa vaihdoin tervehdykset. Merituuli alkoi olla jo viideltä hiipumaan päin, joten toivotut myötäaallot jäivät odetettua pienemmiksi. Juttelimme aikamme kuluksi niitä näitä. Perillä Pasin mittari näytti vajaata kahdeksaatoista kilometriä ja hieman alle kolmen tunnin aktiivista melonta-aikaa. Kotona suihkun jälkeen kasvot punottivat innosta ja auringosta. Voisihan sitä äitienpäivää hullumminkin viettää.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Laituri on laskettu

Kotkan melojien laituri laskettiin kevään merkiksi Metsolan vajan rantaan vappuaattona 30.4. Paria päivää myöhemmin kunnosteltiin vajaa talkoilla. Melomaan lähteminen ja kajakista nouseminen on nyt nautinnollisen helppoa.

16. kerta toden sanoo. Kyllä nyt kelpaa.