maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tuulta purjeissa

Juhannus meni mökkeillen. Melontakelit olivat varsin mainiot. Koko kevään ja alkukesän olen odotellut otollista säätä kajakkipurjeen kokeilemiseen. Koska pulikointi jäälauttojen seassa tai ensipurjehdus kymmenen metrin tuulessa eivät ole houkuttaneet, piti sopivaa säätä odotella näin pitkälle.

Hellitöksenselällä
Kyseessä on talvella Kiinasta runsaalla kolmella kympillä nettiostettu vekotin, joka mitä ilmeisemmin on kopio tunnetummasta WindPaddle -nimellä myytävästä purjeesta. Koska olen harrastanut purjehdusta lähes koko ikäni, piti tätäkin innnovaatiota tietysti kokeilla. Odotukseni eivät olleet kovin suuret, ajattelin, että on parasta pitää purjehdus purjehduksena ja melonta melontana. Toisaalta uteliaisuus ajoi eteenpäin. Voisihan moisesta värkistä jotain hyötyä ja iloakin olla.

Purje pakkautuu varsin siististi keulakannelle eikä haittaa melomista
Juhannusaattona sateen päätyttyä pakkasin oranssin purjeen etukannelle ja lähdin kokeilemaan sitä mökkilahdelle. Vekotin vaikutti varsin helpolta hallita. Hetken päästä uskaltauduin suojaiselta lahdelta Santasaaren kiertoon paremman tuulen toivossa. Kyllä purje kajakkia kuljetti, mutta tuuli oli niin heikko, että melomalla vauhti liki tuplaantui. Niinpä pakkasin härvelin takaisin seuraavaa päivää odottamaan ja siirryin käsivoimin rantaan ja ryhdyin juhannussaunan lämmitykseen.

Vasemmalla Lapuri ja edessä Pisinsalmi. Salmen takana siintävä
saari torneineen kuuluu jo nappurivaltakuntaan.
Juhannuspäivä koitti aurinkoisena ja kevyttuulisena. Iltapäivästä pakkasin evääksi banaanin ja lähdin kohti Suuri-Pisin luonnonsatamaa. Saaressa oli muutama venekunta juhannusta viettämässä. Tepastelin aikani länsirannan kallioilla ennen kuin jatkoin matkaani saaren ympäri. Itärannalla aukaisin purjeeni ja otin kevyessä tuulessa pienet maistiaiset kajakkipurjehduksesta ennen kuin jouduin taas pakkaamaan purjeen Pieni-Pisin pohjoiskärjessä. Tuuli oli edelleen kovin kevyttä, mutta ajoittain ylsin purjeella noin viiden kilometrin tuntinopeuteen, mikä tuntui jo varsin kohtuulliselta.

Antaa tuulen kuljettaa...

Eteläkärjen kallioilla syötiin eväitä
Pohjoispään laguunissa oli pari venettä.

Seuraavana päivänä keli parani edelleen. Suunnistin Klamilan kalasataman kautta Harvajanniemen itäräntaa mukaillen kohti etelää. Hellitöksenselän puolivälissä arvelin tuulikulman otolliseksi ja lähdin tavoittelemaan Santasaaren kärkeä. Nostin melan vedestä ja levitin oranssin pikku spinaakkerin kajakkini keulalle. Vauhti vaihteli viiden ja kuuden kilometrin välillä ja matka taittui lähes samaa nopeutta kuin rauhallisesti melomallakin. Purje oli helppo hallita pienestä aallokosta huolimatta. Kerran se tosin muuttui ajoankkuriksi haukattuaan yllättäen aaltoon. Ei hassumpaa, tähän saattaisi olla tyytyväinen, mikäli ei purjehduksesta sen enempää ymmärtäisi.

Klamilan vierasvenesatamassa ei ollut ruuhkaa
Lyhyellä perehtymisellä kyseisen kaltainen purje vaikuttaa tietyissä olosuhteissa kohtuullisen toimivalta vempeleeltä, omat rajoituksensa sillä toki on. Laitteen hyviä ominaisuuksia on kevyt paino, helppo asennettavuus ja pieni käyttöönottokynnys. Plussaa tulee myös siitä, että kajakkiin ei tarvitse tehdä mitään viritelmiä kiinnitystä varten, kuten mastollisissa malleissa ja siitä ettei kannella oleva purje mitenkään häiritse melontaa. 

Kajakin ohjailu purjetta käytettäessä ei ole aivan yksinkertainen juttu. Parhaiten se tuntui toimivan evää nostamalla ja laskemalla, jolloin saavutetaan suurin piirtein oikea suunta. Melan käyttö ohjailuun on hankalaa ja se myös jarruttaa selvästi kulkua. Melominen purjeen ollessa ylhäällä on käytännöllisesti katsoen mahdotonta, joten tuulen tarjoamaan vauhtiin on tyydyttävä. Uskoisin, että purjehdusvauhti ylittää melontavauhdin tuulen ollessa tarpeeksi voimakas. Nyt ei tuullut aivan tarpeeksi.

Pisin pohjopään rauniot
Purjehtijan silmin katsottuna laite on turhan pussikas. Se voisi olla selvästi latteampi, jolloin kallistava voima pienenisi ja eteenpäin vievä momentti kasvaisi. Säkkimäinen purje ei toimi kuin aivan takatuulilla. Toki myös kölittömän kajakin hydrodynamiikka asettaa omat haasteensa muualle kuin täysmyötäiseen purjehdittaessa. Käytännössä soveltuva tuulikulma on varsin kapea, ehkä noin 30 astetta platlenssistä kumpaankin suuntaan. Keulaa voi toki kääntää vaikka minne, mutta kasvava sorto pitää huolen siitä, että todellinen etenemissuunta ei juurikaan muutu, ainoastaan vauhti hidastuu.

Myös käytännön toteutus ainakin tämän kiinalaismallin kanssa on hieman keskeneräinen. Märkä nylon venyy selvästi muovista ikkunaa enemmin. Ikkunasta taas ei juurikaan ole hyötyä, sillä kurttuisesta kuvasta ei tahdo saada selvää. Koko purje voisi aivan hyvin olla hieman ryhdikkäämmästä kankaasta valmistettu. 

Saari on paria pientä hiekkapoukamaa lukuun ottamatta kalliorantainen
Jaluksina toimii köysien asemesta nylonhihnat, jotka ovat keveitä ja mukavia käsitellä. Voimiahan ei näin pieneen purjeeseen juurikaan pääse syntymään. Toisaalta hihnat lepattavat ikävästi tuulessa ellei niitä kierrä muutamaa kierrosta itsensä ympärille. Laitteen auki poksauttaminen käy muutamassa sekunnissa, samoin takaisin taittelu. Jälkimmäinen tosin vaatii hieman ennalta harjoittelua. Kehyksenä toimiva pyöreä lasikuiturima on mielestäni turhan heppoinen. Hieman jäykempi pitäisi purjeen paremmin ryhdissään, mutta kestäisiköhän se yhtä hyvin jatkuvaa pakkaamista. Olisi mukava päästä kokeilemaan aitoa tuotetta. Olisikohan se näiltä osin paremmin toteutettu?

Hankimani purje on mukava lisä melontaa piristämään. Käytännön hyötyä tällaisesta laitteesta lienee kuitenkin vain sopivassa 4 - 8 m/s takatuulessa taivaltavalle matkamelojalle, joka haluaa hetken levätä tai muuten vain säästellä voimiaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti