sunnuntai 30. elokuuta 2015

Virtaavan veden äärellä

Vaihteeksi erilainen keulakuva
Tiistaina 25.8. pieni joukko inokkaita untuvikkoja pääsi Kultaankoskelle kokeneempien koskimelojien opastuksella tutustumaan, miltä virrassa melominen tuntuu. Into piukeana hyppäsimme pieniin ja ketteriin kajakkeihin. Itse olin edellisenä kesänä käynyt viikonloppukurssin ja ollut muutaman kerran harjoittelemassakin, mutta kovin vähiin omakin koskikokemukseni oli jäänyt. Nollapisteestä jälleen kerran aloitin siis minäkin.

Tästä se lähtee...
Ilma oli mitä mainioin ja vesikin lopulta koittaneen hellejakson jäljiltä mukavan lämmintä. Masa Meni edeltä ja evästi meitä lossauksessa, kallistuksissa virtaan menossa ja aaltojen ottamisessa sanoin ja esimerkein. Aloitimme pienemmästä, alhaalta katsoen oikean puoleisesta haarasta. Ensimmäinen kajakki oli nurin jo ennen kuin pääsimme sinne.

Masa opastaa...
Hyvässä muistissani oli edelliskesän kurssi, jossa innokkaana oppijana väsytin itseni aivan turhan aikaisin. Niinpä alitajuisesti otin alun tällä kertaa turhankin flegmaattisesti ja rauhallisesti. Pikkuhiljaa kajakki kuitenkin alkoi taas tuntua tutummalta ja käsijarru alkoi hieman helpottaa. 

Pekka oli oikea vesipeto.
Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme hieman vuolaampaan vasemmanpuoleiseen haaraan. Pari kertaa kävin katollani. Ensimmäisellä näistä jouduin poistumaan kajakista, kun eskimo ei kunnolla noussutkaan. Vika oli omassa hätäilyssäni. Jälkimmäisen kupin kuittasin sitten jo helpommin ja tyylikkäämmin. Jotkut näyttivät viihtyivät väärin päin enemmänkin.

Hieman kokeneempaa kaartia
Pikkuhiljaa lopuksi meno rupesi taas maistumaan. Rohkeus kasvoi aste asteelta ja vauhti ja aallot kävivät suuremmiksi. Tällä kertaa kävikin niin, että aika loppui kesken, voimia olisi ollut vielä jatkaa.

Tyhjennysharjoitus rantapenkkaa vasten
Oli innostava ja opettavainen iltapuhde, Tällaisia pitäisi saada enemmänkin, jotta taito alkaisi kasvaa ja varmuus löytyä. Aina kehitty, kun horjuu ja näistä taidoista on varmasti hyötyä merimelonnassakin. Yksin olen kuitenkin turhan arka joelle lähtemään. Toivottavasti pian tulee vielä uusia tilaisuuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti