Kylmää ja pimeää

Pintavesi alkaa olla jo jäähtynyt

Harvinaisen lämpimästä syksystä huolimatta maa alkaa kiertoradallaan olla sellaisessa pisteessä, että pohjoiselle pallonpuoliskolle osuu auringonsäteitä enää kovin vähän. Kun nämä vähätkin ovat joutuneet kulkemaan ilmakehässä pitkän matkan, ei niiden teho enää kunnolla riitä lämmittämään karuja kotiseutujamme. Vaikka pakkasöitä ei Etelä-Suomessa ole ollut vielä montaakaan, ovat vesistöt pikkuhiljaa jäähtyneet niin, että melojan on syytä varustautua kunnolla paitsi mukavuutensa, myös turvallisuutensa takia.

Harvassa kajakissa on näin hienot kulkuvalot

Pyhäinpäivän aattona puolenkymmentä KoMe:laista päätti lähteä työviikon päätteeksi lyhtymelomaan tuttuja kotirantoja. Pimeä tuo aivan uuden ulottuvuuden tutuillekin reiteille. Tuuli oli hiljainen ja tähdet tuikkivat pilvien raoista. Meloimme rauhallisesti parin tunnin lenkin yhdessä fiilistellen ja niitä näitä rupatellen. Paluumatkalla lähes nollakelissä pieni vastaan tuleva tuulenvire tuntui pureutuvan pipon läpi ja jäähdyttävän yllättävän tehokkaasti. Tuli mieleen, että vaikka eskimot ovatkin hallussa ja reskutuksiakin on tälläkin porukalla harjoiteltu lukemattomat kerrat, olisi kajakin kiepsahtaminen nyt vakava paikka kenelle tahansa. Siitä huolimatta, että rannat ovat lähellä ja varusteet kunnossa, ei tehokasta toiminta-aikaa ole montaa minuuttia. Lokakuun lopun tunnelmallinen pimeyskään ei varsinaisesti helpottaisi mahdollisia pelastautumistoimenpiteitä. Moisista ajatuksista huolimatta kaikki sujui toki käsikirjoituksen mukaan ja mukavan melonnan jälkeen kotona oli hienoa kömpiä saunan lauteille, olihan viikonloppu vielä edessä.

Halloweenin atto ei pelottanut melojia

Sunnuntaina, marraskuun ensimmäisenä päivänä ilma oli lämmennyt perjantaisesta ja Kultaankoski kutsui harmaasta säästä huolimatta innokkaita puljaajia. Tällä kertaa olimme matkassa neljästään. Seurueen ainoa daami oli jättäytynyt pois kylmän veden aiheuttaman korvasäryn takia. Joen virtaama oli hienoisessa nousussa sitten edelliskerran ja kallion alapuolinen stoppari oli nyt astetta entistä äkäisempi.

Marraskuun alussa Kultaan maisema oli harmaa

Minulla oli jostain syystä tällä kertaa enemmän intoa kuin taitoa ja kajakin pohjaa tuli näytettyä melko usein. Onneksi uudella kajakillani on erittäin helppo tehdä eskimo. Pienestä epäilystäni huolimatta uudet liivitkin osoittautuivat vallan mainioiksi myös koskikäytössä. Niiden aikaisempia liivejäni parempi noste tuntui myös osaltaan helpottavan ylösnousussa. Koska näissä liiveissä ei ole silmukkaa hinausköydelle, konstruoin kuormaliinasta ja karbiinihaasta taskuun sopivan slingin mahdollisia reskutuksia varten. Nyt sille ei onneksi ollut käyttöä. Itse tosin jouduin kerran uimasille, kun eskimoa tehdessä mela kolahti kallioon ja kirposi otteesta. Sain onneksi haalittua sekä melan että juomapullon talteen, mutta liiveissä kiinni ollut hyvä veitsi päätyi valitettavasti virran syliin.

Järjestys se olla pitää!

Kyllä yhteen aaltoon hyvin kolme sopii!

Jukka valitteli väsymystä ja vetäytyi kameran kanssa huilailemaan niskalle meidän muiden jatkaessa ilakointia koskessa. Meloessa pysyi kyllä hyvin lämpimänä eikä virkistävä pikku pulahduskaan juuri häirinnyt, mutta uintikeikalla kävi kyllä selväksi, ettei jokivesi enää aivan kesälämpöistä ole. Hyvästä alusvaatetuksesta huolimatta kylmä alkoi hiipiä kuivapukuun melko pian. 

Tyhjennystauko

Jaksoimme puljailla tyypilliset kaksi ja puoli tuntia ennen periksi antamista. Rantaan päin meloskellessa mielessä kaihertsi tieto vääjäämättä lähestyvästä talvesta. Kaikki riippuu lähinnä ilmoista, mutta saattaa hyvinkin olla, että tämä kerta jää vuoden viimeiseksi koskireissuksi. Merellä aion kyllä vielä kautta jatkaa ainakin kuukauden päivät.

Hups, taas mentiin!