- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

lauantai 31. joulukuuta 2016

Osavuosikatsaus

Mussalon satama syyskuussa 2016
Melontavuosi 2016 alkoi 27.2. ja päättyi poikkeuksellisen aikaisin jo 22.10. Kauden mitaksi tuli vajaa kahdeksan kuukautta. Tässä yhteydessä voidaan siis kirjaimellisesti ottaen puhua ainoastaan osavuosikatsauksesta.

Meriniemi helmikuussa 2016
Alkutalvi oli taas kerran ilmoiltaan oikukas. Kunnon hiihtokelejä ei oikein tullut, mutta jäät estivät melomisen. Aikani kuluksi vahvistin laskikuitukajakkini sisäpohjaa, lyhensin melani vartta ja vaihdoin muovikajakkiini uuden istuimen. Helmikuun puolivälissä sattui viikon mittainen leuto jakso, joka sulatti enimmät jäät rannikolta. Avasin talvilomaviikon melomalla Pasin kanssa pikku lenkin Kotkan edustalla. Tämä melontakerta jäi valitettavasti helmikuun ainoaksi, sillä pian pakkanen paukkui ja suksillekin tuli viimein käyttöä.

Maaliskuussa kevätaurinko alkoi jo lämmittää
Maaliskuussa oli komeita kelejä. Useampanakin viikonloppuna pääsin ensin aamusta hangille hiihtämään ja myöhemmin iltapäivästä aurinkoiselle melontalenkille. Vesille ennätin yhteensä viisi kertaa. Keisarinsatama oli tuolloin vielä jäässä, joten ensimmäiset lenkit olivat lyhyitä pyrähdyksiä. Kuun lopussa pääsin kuitenkin ensimmäiselle päiväretkelle Lehmän hietikoille. Yllätyksekseni saaressa oli tuolloin vielä reilusti lunta jäljellä.

Komea keli, mutta lämpötila ei ollut vielä kovin kesäinen
Huhtikuussa jäät väistyivät ja lenkitkin hieman pitenivät. Saarireissulla 2.4. näin kevään ensimmäisen perhosen, vaikka rannat olivat edelleen osittain jään peitossa. Samalla reissulla kohtasimme myös muita seuramme aktiivimelojia.

Rannan jää ei estänyt perhosia lentelemästä saaren keskiosissa
Kotkan saaren ympäri pääsi ensi kertaa melomaan 10.4. Pari päivää myöhemmin kaikki loputkin jäät olivat lähteneet. Pyhtään Lököressä vierailin ensi kertaa jo huhtikuun puolivälissä. Kävin melomassa yhteensä seitsemän kertaa, keskimääräinen lenkki kesti kolme tuntia. 

10.4. Kuusisen kohdalla näytti näin kesäiseltä,
vaikka Kantasatamassa oli vielä jäätä
Toukokuu oli tavanomaistakin kiireisempi töiden, kokousten, veneiden kevätkunnostuksen ja viikon mittaisen tyhy-kurssin johdosta. Melomaan ennätin yhteensä viidesti. Teimme jälleen tavanomaisen pääsiäisretken Lehmään ja koskimelontakausi tuli avattua kuun loppupuolella.

Kevään kolmannet makkarat paistettiin porukalla Lehmässä

Kultaalla 27.5.2016
Kesäkuussa kävin melomassa keskimäärin joka toinen päivä. 18.6. sattui tavallista tuulisempi päivä. Silloin riensimme Mansikkalahdesta käsin aaltoja päin huikeiden surffien ja hyvän harjoituksen toivossa. Kivaa oli, vaikka surffit eivät ehkä aivan vastanneetkaan ennakko-odotuksia. Parituntinen riitti hyvin osoittamaan meren voiman ja opettamaan innokkaille melojille riittävää nöyryyttä luonnonvoimia kohtaan. 

Aallokkomelontaa opettelemassa
Myös mökkimelontaa tuli kesän mittaan jonkin verran harrastettua. Juhannuksen jälkeen käväisin mm. Suur-Pisissä, jossa kohtasin Helsingistä ja Sipoosta lähteneitä melojia. Kotkan lähivesiä tuli koluttua ahkerasti ja vajarannassa tuli kesän mittaan puljattua porukalla mm. pelastautumisharjoitusten merkeissä.

Lajitovereita lännestä

Hups!
Heinäkuussa reissut hieman pitenivät, mutta melontakerrat aavistuksen harvenivat. Melontakauden ensimmäisen yöretken tein seurakavereiden kanssa Kuolioluotoon. Toinen, niin ikään seuran retki tehtiin porukalla tyynessä säässä Hietamaahan. Molemmilla kerroilla sää suosi ja retki onnistui mainiosti.

Kuolioluoto kutsuu

Paluumatkalla oli sumua

Hietamaan pohjoispuolen kallioita

Iltatunnelmia
Heinä- elokuun vaihde meni rakennushommissa mökillä, mutta kuun puolivälin jälkeen, töiden jo alettua onnistuin vihdoin löytämään sopivan sääikkunan meloakseni Kotkasta-Klamilaan. Alkumatkan taitoimme Antin kanssa kimpassa ja leirin pystytimme Pitkä-Kotkan kallioille. Tästä eteenpäin jatkoimme omiin suuntiimme.

Puolimatkan krouvi

Kohti tuttuja vesiä
Eräästä kuluneelta kesältä mieleen jääneestä hetkestä vastasi melojakaveri saapumalla elokuun lopulla rantaan kajakki avoauton katolla. Idearikas ja käsistään taitava insinööri oli konstruoinut avomalliseen Miniinsä telineen, jolla kajakin kuljetus onnistui vaikka autossa ei ollut kattoa.

Musta kajakki keltaisen avoauton katolla :)
Syyskuu oli edellisvuoden tapaan koskimelontapainotteinen. Olin kolunnut lähirantoja jo riittävästi, mutta kauemmas ei enää oikein ennättänyt. Illat ja viikonloput olikin nyt hyvä viettää joella. Vuorottelimme lähinnä Kultaan ja Pernoonkoskien välillä. Kerran meloimme Langinkoskenhaaraa vastavirtaa Koivukosken padolle ja takaisin. Samalla tulin laskeneeksi Langinkosken kajakilla.

Kajakit odottavat Keisarinmajan kalliolla melojien tutustuessa laskureittiin

Pernoossa
Kuun loppua kohti melonnat painottuivat iltojen pimetessä enää viikonloppuihin. Syyskuun aikana vietin vesillä enää vajaa parikymmentä tuntia.

Repovedellä 8.10.
Epävakaisen kesän jälkeen syksy oli varsin kuiva ja kuulas. Kirkkaana, mutta hyisenä lokakuisena lauantaina teimme porukalla reissun Repovedelle, jossa vietimme päivän kansallispuiston vesireittejä kierrellen. Ilma oli kaunis ja taivas kirkas, joten reissusta jäi hyvät muistot. Syksyn mittaan alkanut oireilu vasemmassa olkapäässä tuntui pikkuhiljaa pahenevan. Työterveydestä minut ohjattiin fysioterapeutille olkapäätäni kuntouttamaan.

Tämän avoimempia selkiä ei Reipovedeltä juuri löytynyt
Seuran laituri nostettiin talkoilla 15.10. Keväällä remontoitu kelluke ja modifioitu kansirakennelma tekivät työstä huomattavasti helpompaa kuin aikaisempina vuosina. Samassa yhteydessä meloimme kesän viimeisen yhteislenkin. Omalta osaltani vuoden 2016 viimeinen melontakerta oli vain viikkoa myöhemmin niin ikään lähivesillä. Heti tämän jälkeen ilmat muuttuivat kylmiksi ja rannat jäätyivät poikkeuksellisen aikaisin. Olin kuvitellut kautta olevan jäljellä vielä parisen kuukautta. Vaikka pakkanen välillä helpottikin, pysyi vajaranta tiukasti jääpeitteen alla. Onneksi uimahallikausi pyörähti totuttuun tapaan käyntiin heti joulukuun alussa.

Laituria varastoidaan vajaan talvisäilöön.
Kevään kiireistä ja aikaisesta syksystä johtuen vuoden melontatilastot jäävät selvästi edellisistä vuosista. Melontakertoja tuli yhteensä 60 ja tunteja kajakissa 176. Tästä valtaosa tuli melottua tuttuun tapaan merellä. Arvailujen varaan jää, menikö 1000km kesän mittaan rikki vai ei.







tiistai 6. joulukuuta 2016

Surkea syksy

Vakaa aikomukseni oli jatkaa melontakautta edellisten vuosien tapaan mahdollisimman pitkälle syksyyn. Kaikki ei kuitenkaan mene aina kuten on suunniteltu. Vaikka syksyn säät ovat sinänsä olleet harvinaisen hyvät ja kuivat, ovat pakolliset koiranilmat sattuneet aina viikonlopuille. Lisäksi meri jäätyi tänä vuonna harvinaisen aikaisin. Isänpäivänä olin poikkeuksellisesti jo suksilla. Lumet tosin sulivat vielä tämän jälkeen, mutta otollisia melontakelejä ei enää omalle kohdalleni ole sattunut.

Langinkoski virtaa vielä vapaana, kuten läpi talven.
Meren rannat ovat sen sijaan jo jäässä.
Vesille on tehnyt monta kertaa mieli. Monesti olen poikennut vajalla melomisen mahdollisuutta katsastamassa. Valitettavasti ranta on ollut jäässä tai keli muuten vain luokaton. Ehkäpä pakkolepo on ollut toisaalta hyväksi. Nyt minulle on jäänyt kunnolla aikaa lepuuttaa alkusyksystä kipeytynyttä olkapäätäni ja treenata sitä rauhassa parempaan kuntoon. Fysioterapeutti onkin lupaillut ukkelin olevan kesään mennessä taas täydessä iskussa. Kuminauha- ja punttijumpan tulokset alkavat jo pikkuhiljaa vaikuttaa. Käsi nousee jälleen kivutta yli vaakatason eikä paidan tai takin päälle pukeminenkaan tuota enää ylimääräistä tuskaa.

Meri on tällä hetkellä jo niin paksussa jäässä, että ellei ihmettä tapahdu, jäävät tänä vuonna sekä marras- että joulukuu täysin kuiviksi kuukausiksi. Vastaavaa ei ole omalla lyhyellä melontaurallani vielä ennen tapahtunut. Nyt jo on selvää, että kauden 2016 tilastot tulevat jäämään edelliskausia pienemmiksi. Katse onkin käännetty jo kohti ensi kesää.





lauantai 12. marraskuuta 2016

Kajakkeja katsastamassa

Vaikka lumi on jo maassa ja rannat jäässä, siintää tulevan kesän avovedet jo mielessä. Kotkan melojien kolmen hengen iskuryhmä lähti lauantaina 12.11. pääkaupunkiseudulle tutustumaan tämän hetken kajakkivalikoimiin tarkoituksena löytää muutama sopiva vesikulkuneuvo rikastuttamaan seuramme hieman jo nuhjaantumaan päässyttä kajakkivalikoimaa.

Ilme kertoo paljon: -Tämähän voisi olla ihan passeli!
Tehtävä oli mieluinen, mutta ei suinkaan aivan helppo. Tarkoituksena on korvata muutama vanhemman pään vajan perälle pölyttymään jäänyt huonokuntoinen kajakki uusilla, toimivilla ja innostavilla malleilla. Samalla seuramme nykyistä kajakkivalikoimaa pitäisi monipuolistaa siten, että mahdollisimman laaja käyttäjäkunta tulisi huomioiduksi.

Sea Lion on kohtuuhintainen kuitukajakki
Palvelu vierailemissamme liikkeissä oli avuliasta ja ystävällistä. Valikoimat olivat varsin laajat, vaikka emme edes vilkaisseet kalliimman pään kajakkeja. Osa katsastamistamme malleista oli sellaisia, jolla itse kyllä meloisi mieluusti, mutta mikä olisi niiden toimivuus seurakäytössä? Kuinka hyvin ne palvelisivat alkeiskursseilla, entä retkillä? Miten hyvin ne täydentäisivät jo olemassa olevaa kajakkikalustoamme? Kuinka eri kokoiset melojat tulisi parhaiden huomioiduiksi? Pitäisikö valittavien kajakkien olla muovia, lasikuitua, vai hankitaanko molempia sekaisin? Hintakaan ei saisi nousta kohtuuttoman korkeaksi. 

Baffinissa on mielenkiintoinen evä- ja pohjaratkaisu sekä paljon kokovaihtoehtoja
Vertailuja suoritettiin antaumuksella mm. seuraavien mallien kesken: Valley Sirona, Aquarius Sea Lion, Boreal Design Baffin, Wilderness Systems Tempest, Tiderace Vortex, Kayman Fury, P&H Scorpio ja Perception Esssence. Monia muitakin malleja vertailtiin kääntelemällä, koeistumalla sekä koputtelemalla. Lopullinen valinta täytynee tehdä nyt syntyneiden vaikutelmien ja esitetietojen sekä hintatarjousten perusteella. Syksy on edennyt jo niin pitkälle, ettei koemelonta ole enää realistinen vaihtoehto. Kotimatkalla teimme vielä ankaraa aivotyötä ja vaihdoimme kokemuksia ja syntyneitä vaikutelmia sekä yritimme jäsentää päivän aikana näkemäämme. Loppumatkasta jonkinlaista konsensustakin alkoi jo pikkuhiljaa löytyä. Alkutalven lauantai vierähti mukavasti melonnan parissa näinkin, vaikka pysyimmekin tukevasti kuivalla maalla. 
Kayman Fury lv vaikutti laadukkaalta ja jämäkältä,
mutta onko se seuratoimintaa ajatellen turhan kapea?






lauantai 5. marraskuuta 2016

Hiljaiseloa



Käväisin vajalla. Viimeisin merkintä vajakirjaan oli tehty kaksi viikkoa sitten 22.10. Olin tuolloin itsekin mukana Hevossaarta kiertämässä. Näin loppusyksystä melonta on täysin sään armoilla. Vesille on asiaa vain päiväsaikaan ja hyvällä kellillä. Tänään lämpötila oli pakkasen puolella ja rannoilla esiintyi ohutta jäätä, jonka tosin armeliaat auringonsäteet sulattivat nopeasti.

Toinen syy oman melonta-aktiivisuuteni vähäisyyteen on ollut oikutteleva olkapää. Se ei ole alun perin kipeytynyt melomisesta, mutta nyt, kun kaikki ei ole kunnossa, ärtyy se pienestäkin liikkeestä. Tällä hetkellä minulla on fysioterapeutilta saatu kolmen kuukauden treeniohjelma, jonka tarkoituksena on harjoittaa olkapään seudun pieniä lihaksia niin, että kroppa kestäisi paremmin eteen tulevat rasitukset. Välikontrolli on kuukauden päästä. Toivottavasti saan käden kuntoon niin, ettei se rajoita harrastustoimintaa tulevaisuudessa. Pieni lepo ei varmastikaan ole pahitteeksi, mutta toiveissa on päästä vesille vielä tämänkin kauden puolella. Kuutamomelontaa onkin jo porukalla suunniteltu kuun puolivälin paikkeille.


Kotkan melojien syyskokous pidettiin 4.11.2016 perinteisin menoin Metsolan rantasaunalla. Ensin pidettiin itse kokous, sitten syötiin maittavat salaatit ja päälle nautittiin vielä pullakahvit. Lopuksi saunottiin, kerrattiin melontaseikkailuja ja parannettiin maailmaa.  Suuntasivatpa jotkut tiettävävästi vielä keskustan hulinaan jatkoillekin. Paikalla itse kokouksessa oli parisenkymmentä jäsentä.

Alkuasetelma oli mielenkiintoinen. Yli satapäiseen jäsenistöömme mahtuu luonnollisesti erilaisia mielipiteitä. Itse kokouksessa päätökset tehtiin värikkäiden puheenvuorojen jälkeen kuitenkin yksimielisesti ja istuva hallitus sai mandaatin jatkaa. Ainoastaan tehtävänsä jättäneen kalustonhoitajan tilalle valittiin uusi henkilö.

Seuraa kehitetään nyt yhteisellä päätöksellä kartuttamalla vajarahastoa ennen pitkää vääjämättä edessä olevaa kalustovajan remonttia silmällä pitäen sekä uusimalla melontakalustoa systemaattisesti ennalta laaditun suunnitelman mukaan. Osa hankinnoista on tarkoitus toteuttaa jo kuluvan vuoden puolella. Nyt, kun muita varusteita, kuten meloja, liivejä ja aukkopeitteitä on jo uusittu alkuvuodesta, on aloittelevillekin melojille luvassa tulevaksi kaudeksi varsin asianmukaista ja toimivaa kalustoa.







lauantai 15. lokakuuta 2016

Syystunnelmissa

Syksyn harmaat kelit ovat saapuneet
Kotkan melojien laituri nostettiin lauantaina 15.10.2016, päivä toimintasuunnitelmaan merkittyä myöhemmin. Tällä tavoin toimien saatiin yhdistettyä huvi ja hyöty, melonta ja talkoilu. Sää oli aamusta aavistuksen suttuinen ja kostea, mutta tuulta ei ollut juuri nimeksikään.

Tänä vuonna laiturin irroitus onnistui kuivin käsin
Aloitimme aamupäivän vajan edustalla Jouko Heinosen vetämillä kehonhallinta ja rentoutusharjoituksilla. Puolen päivän jälkeen lähdimme porukalla melomaan tutun parituntisen lenkin. Illat ovat jo niin pimeitä, että arkisin vesille ei enää ennätä. Edellisestä melontakerrastani oli kulunut tasan viikko, mikä tuntui pieneltä ikuisuudelta. Viime aikoina kiusoitellut olkapää muistutteli alkumatkasta  taas hieman itsestään, mutta kropan lämmetessä kolotus unohtui ja kajakki kulki vaivattomasti.

Tuttu lenkki taitettiin tutussa porukassa
Merivesi alkaa olla jo melko viileää, joten väki oli pääsääntöisesti pukeutunut kuivapukuihin. Itse olin varautunut matkaan myös neopreenisormikkain. Melontalenkin jälkeen kokoonnuimme rannalla laituritalkoisiin.

Meri oli poikkeuksellisen matalalla
Lähipäivinä vedenkorkeus on ollut jopa puoli metriä tavanomaista alhaisempi. Laiturin pystyikin tällä kertaa irroittamaan tolpistaan kädet kuivina rannanpuoleisen reunan jäätyä kokonaan kuiville.

Vettä ei enää riittänyt tämän veneen kölin alle
Lenkin jälkeen kannoimme muutaman hengen porukalla laiturin kannen osa kerrallaan sisätiloihin. Myös itse runkoponttooni siirtyi vaivattomasti neljään pekkaan. Kun laituri oli nostettu, paikalle alkoi kerääntyä lisää jäseniä seuranpitoon. Lopuksi lämmitimme grillin ja paistoimme makkaraa vajan edustalla. Katseet on jo osittain siirretty tulevaan kauteen, vaikka kuluvaakin kautta on vielä monta viikkoa jäljellä.

Laiturin kansi nousi pienissä palasissa helposti
Kevään paikkaus oli pitänyt hyvin.
Ponttoonissa oli vain pari litraa vettä.
Kesä on takana, mutta melontakausi jatkuu vielä




sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Repovedellä


Komeiden kallioiden suojassa on hyvä retkeillä tuulellakin.
Lauantaina 8.10. pakkasimme kajakit peräkärryyn ja autoilimme sata kilometriä pohjoiseen viettääksemme rennon päivän melomalla Repoveden kansallispuistossa. Rannikolla tuuli tuiversi ja ilma oli syksyisen harmaa, mutta perillä meitä odotti vähintäänkin siedettävä melontakeli. Tuuli oli täälläkin viileä ja puuskainen, mutta sokkeloisella sisävesireitillä ei suuria selkiä tarvitse ylitellä ja suojaa löytyy aina jonkun niemen tai saaren takaa. Aurinkokin ilmestyi pian taivaalle kasvoja kuumottamaan.

Kalliomaalauksia ei taaskaan löytynyt.
Lähdimme liikkeelle Lapinsalmen kajakkilaiturilta ja liikuimme kuuden hengen porukalla. Ensimmäiseksi alitimme riipusillan ja yritimme etsiä kalliomaalauksia Ruskiansalmen kalliosta. Tälläkään kertaa emme niitä onnistuneet saamaan silmiimme. Pian jatkoimmekin Kuutinlahden nuotiopaikalle tulistelmaan. Eväät maistuivat, vaikka melontaa ei ollut takana vielä tuntiakaan, olihan aamuherätys ollut aikainen. Makkara tirisi tuulensuojassa ja auringonpaisteessa, vaikka laituri olikin nostettu jo talviteloille.

Kuutinlahden laituri oli ilmeisesti jo talviteloilla,
 tämä ei meitä kuitenkaan hidastanut.
Liki tunnin pysähdyksen jälkeen jatkoimme melomista ja käännyimme kohti Karhulahtea. Laavulla oli ruuhkaista ja takana oli vain muutama kilometri, joten emme nousseet rantaan. Kiersimme Karhusaaren lisäksi pari muutakin saarta ennen kuin palasimme takaisin Lapinsalmen riippusillalle.

Tämän riippusillan olen alittanut useita kertoja.
Joskus voisi olla mukava myös ylittää se.
Seuraava pysähdys oli Määkijällä, jossa kaksi vuotta sitten kiepsahdin ympäri ja hukkasin silmälasini järven pohjaan. Tällä kertaa kajakki pysyi pystyssä ja lasit päässä. Laiturilla ja nuotiopaikalla tuuli navakasti, joten perustimme tukikohtamme vähän syrjemmälle. Auringon paistaessa suojaisaan rantaan, tunnelma oli suorastaan kesäinen. Eväitä tuli tankattua taas niin, ettei kajakkiin meinannut mahtua. Marketista edellisenä iltana nappaamani Knorr Snack Pot pekoniperunamuusi osoittautui oivalliseksi välipalaksi.

Määkijä beach
Koska päivää oli sopivasti jäljellä ja melonta maittoi, päätimme tehdä vielä pienen lenkin ennen kajakkien pakkaamista takasin kärryyn. Suuntasimme Tuuhansalmen kautta kohti Kivisilmää, mutta tyydyimme melomaan vain tuulisen selän keskellä olevien Ottapajansaarten välistä ja käännyimme tästä takaisin. Olimme lähteneet Lapinsalmen laiturilta aamupäivällä kello 11 ja kello viideltä olimme takaisin samassa pisteessä.

Rantautuminen on helppoa, kun tällaisia laitureita on muutaman kilometrin välein
Kulunut kuusituntinen oli sisältänyt melontaa ehkäpä neljä ja puoli tuntia, loppu oli ollut rentoa oleilua. Vauhtikin oli sen verran verkkainen, ettei viime aikoina oireillut vasen olkapääkään pannut siitä suuremmin pahakseen. GPS näytti kuljetuksi matkaksi 17,3km. Kello 20 palautimme kajakit pimeässä ja vesisateessa takaisin vajalle, mistä ne oli tasan 12 tuntia aikaisemmin kaivettu esiin. Olipa kerrassaan mainio ja piristävä päiväretki. Sisäisiä valokennojakin tuli ladattua auringon voimasta niin, että energiaa riittää taas sopivasti pimenevien syyspäivien tarpeisiin.

Erikoiskuljetus!





sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Uusia vermeitä

Kuluvan kauden aikana on taas tullut taas hankittua yhtä ja toista. Melontatarvikkeita ei voi ilmeisesti koskaan olla liikaa. Pikkuhiljaa omistamani varustearsenaali alkaa kuitenkin olla jo sellainen, että kyseessä on lähinnä kuluneiden varusteiden korvaaminen uusilla tai muuten vain vaihtelun- tai kokeilunhalu.

Vanhan, jo vähän kulahtaneen Koskiaukkopeitteeni korvasin alkukesästä Play Boaterin vastaavalla mallilla. Pidin hintaa melko kovana, mutta tämä aukkopeite on osoittautunut tiiviiksi, luotettavaksi ja mukavaksi käyttää. Se joustaa sopivastii, mutta pysyy silti napakasti paikoillaan ja on edellistä tiiviimpi. Lisäksi sen reunat ovat vahvistettua kangasta, mikä suojelee herkästi rikkoutuvaa neopreenia etenkin reskutustilanteissa.

Reskutustilanteessa vahvistetuista aukkarin reunoista on hyötyä
Jo aikaisemmin keväällä ostin Robson- koskimelani tilalle kevyemmän ja mukavamman Werner Player- melan. Kyseinen malli on koskimelojien parissa varsin suosittu. Se on suhteellisen kevyt ja vahvarakenteinen, joten sitä on nopea pyörittää eikä voimia kulu turhaan melan kannatteluun. Tämän melan varsi on suora, mutta varren poikkileikkaus on soikea molempien käsien kohdalta. Tämä on alkuihmetyksen jälkeen osoittautunut oikein hyväksi ratkaisuksi. Nyt tuntuma melan asennosta säilyy hyvin, vaikka kajakin hallinta olisikin jo menetetty ja melojalla olisi pää alaspäin. Hieman ihmetystä herättää, ettei oranssien lasikuituisten lapojen päitä ole millään lailla vahvistettu kulumista vastaan. Ne kyllä tuntuvat kestävän iskuja aivan hyvin, mutta näyttävät vähän kuluvan osuessaan pohjaan tai kiviin. Tuskimpa tällaisella pienellä kulumisella on kuitenkaan sen suurempaa merkitystä.

Werner Player
Toinen melaostokseni onkin sitten merelle tarkoitettu. Hankin kesämökille käytetyn täyshiilikuituisen Bracsa Typhoon 100 merimelan. Tämä mela oli ostettaessa kymmenkunta senttiä liian pitkä ja lapakulmakin oli turhan suuri. Varsin helpolla sain kuitenkin varren lyhennettyä ja lapakulman säädettyä oikeaksi. Tässä melassa ei ole minkäänlaista säätö tai katkaisusysteemiä, joten modifikaatio piti tehdä sahaa ja kuumailmapuhallinta käyttämällä. Nyt molempien merimelojeni pituus on 205cm ja lapakulma 45 astetta. Voisin kuvitella joskus vielä kokeilevani tätäkin lyhyempää melaa sekä pienempää lapakulmaa. Kuluva kausi ja todennäköisesti vielä seuraavakin melotaan nyt kuitenkin näillä mitoilla. Tämä uusvanha melani on uutena ostamaani Braca Hurricanea viitisenkymmentä grammaa kevyempi ja vielä jämerämmän tuntuinen. Typhoonin ruodollinen lapa tuntuu vedessä Hurrcanen sileää lapaa rauhallisemmalta ja helpommalta meloa, kooltaan se on hivenen Hurricanea suurempi. Taisikin käydä niin, että tämä kakkosmelakseni hankkima Typhoon on jopa nykyistä ykkösmelaani parempi.
Käytettynä hankkimani mela vaati hieman hienosäätöä
Melojakaveriltani hankin koskimelontaa silmälläpitäen vähän käytetyt vihreät Hiko Cinch liivit. Muuten mainioiksi osoittautuneet Palm Kaikoura retkiliivini ovat hitaat kuivumaan ja muutenkin halusin eri liivit sekä merelle että koskeen. Nämä Hikot eivät ehkä ole kaikkein mukavimmat yllä, mutta istuvat kiristettyinä napakasti myös uidessa ja tarjoavat riittävät taskut koskessa tarvittavien varusteiden säilytystä varten. Kyseinen liivi on uutenakin kohtuuhintainen ja soveltuu hyvin monipuoliseen melontaan. Vaikka en koskessa silmälaseja käytäkään, minusta on mukava, että liivit ovat edestä vetoketjulla edestä avattavissa. En ihmettele yhtään, että tällaisia liivejä näkee kaiken tyyppisten melojien päällä varsin usein.

Tyyli ennen kaikkea.
Vihreä liivi sopii kajakin väritykseen.
Vanha ja hyvin palvellut Helly Hansen kevytanorakkini sai kesän aikana tehdä tilaa kirkkaan oranssille Yak Slader Cag -pusakalle. Tässä edullisessa ja pelkistetyssä mallissa on toimivat ja mukavat mansetit hihansuissa. Taskuja tai huppua ei ole ja kauluksen kiristys tapahtuu tarranauhalla. Suurimman osan kesän melonnoista pärjää joko paitahihasillaan tai tämän takin avulla. Pienenä ja kevyenä sitä voi hyvin säilyttää kajakin päiväluukussa. Sadekelejä varten tarvitsee kuitenkin erikseen varautua niskaa ja pääntietä suojaavalla lakilla. Minulla onkin päiväluukussa aina sydvästi varalla. Raskaammalle anorakilleni on jäänyt enää varsin kapea käyttöalue keväisin ja syksyisin.

Kokeiltuani varmaankin puolisen tusinaa erilaista kännykkäpussia, löysin vihdoin hyvän ja toimivan ratkaisun. Hankkimani magneeteilla sulkeutuva Gooper kuivapussi on osoittautunut helppokäyttöiseksi ja luotettavaksi kaikissa tähän asti eteen tulleissa olosuhteissa. Liivini taskuun se on hieman iso, mutta muuten mielestäni hyvinkin vähän kalliimman hintansa arvoinen kapistus. Narulenkin ulkoneva kiinnityspiste leventää tosin suuaukkoa harmittavasti.

Kuvan lainakännykkä mahtuisi pienempäänkin pussiin,
 oma puhelimeni valitettavasti ei.
Alkukesästä melontaliikkeessä käydessäni hankin hetken mielijohteesta Padler Wind- merkkiset lyhyet tuulisuojat melan varteen. Ne ovat kevyet, eivätkä sinänsä lämmitä, mutta pitävät kylmillä ilmoilla viiman poissa iholta, joten paljain käsin pärjää mainiosti vielä sellaisillakin keleillä, jolloin aiemmin on ollut pakko pitää hanskoja. Näin melatuntuma säilyy huomattavasti parempana. Nykyisin myös nämä kevyet tuulisuojat kulkevat aina mukana kajakkini päiväluukussa mahdollista tarvetta varten.

Loppukesästä ostin vielä käytettynä Garmin Etrex 25 Touch käsi-GPS laitteen. Ajatus on hyödyntää sitä monenmoisessa ulkoilutoiminnassa. IPX7- roiskevesisuojattuna sen pitäisi myös kestää normaalin melonnan pärskeet ilman erillistä suojapussia -ainakin liivin taskussa. Laite on melko tuore malli markkinoilla ja sen ohjelmistossa on jonkin verran bugeja eikä kosketusnäyttökään aina täysin moitteetta toimi. Itse navigointi on kuitenkin selkeää ja tuntuu sujuvan luotettavasti. Karttaa tämä ei luonnollisestikaan korvaa, mutta tämä laite voisi toimia hyvin navigointiapuna ja tukena pidemmillä ylityksillä ja hankalassa saaristossa. Vesitiiviyden lisäksi jämerä rakenne ja pieni koko on plussaa.

Garmin ei säikähdä pientä kosteutta
Jos on tullut paljon ostettua, jostain on luovuttavakin. Punainen koskarini meloineen on kesän aikana vaihtanut omistajaa. Aika näyttää, tuleeko sen tilalle jossain vaiheessa hankittua toinen vai tyydyttääkö nykyinen river play-tyyppien Pyranha Varun riittävän hyvin kaikki nykyiset koskimelontatarpeeni.