- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tyyni meriretki

Koko viikonlopun merenpinta säilyi peilityynenä
Lauantaina 23.7. kokoontui vajalle yhdeksän melojaa. Retkikohdetta pähkäiltiin yhdessä viimeiseen asti. Lopulta päätimme lähteä itään, mistä löytyisi useampikin oiva kohdesaari. Matkan kuluessa kohteeksi tarkentui Nuokkojen pohjoispuolella sijaitseva Hietamaa.

Meri oli lähes peilityyni ja jotain muutakin tavallisuudesta poikkeavaa siinä oli. Sen pinnalla kellui valtavat määrät leppäkerttuja. En muista nähneeni moista invaasiota aikaisemmin. Tyyni ilma nosti pintaan myös levää, jota oli paikoitellen ikävän runsaasti.

Eväs maistuu, vaikka matka on vasta alussa
Ensimmäisen tauon pidimme parin tunnin melonnan jälkeen Ruotsinsalmen itäpuolella sijaitsevan Pitkäsaaren eteläpäässä, jossa odottelimme joukkoomme liittyvää kymmenettä melojaa. Pienen tankkauksen jälkeen vahvistettu seurueemme jatkoi itä-kaakkoon ohi Korkeussaarten. Perille Hietamaahan saavuimme iltapäivällä yhteensä noin neljän tunnin melonnan jälkeen. Sopiva leiripaikka löytyi saaren lounaisrannalta. Telttojen pystyttäminen kalliolle onnistui tyynessä säässä ilman sen kummempaa kiilojen tai köysien virittelyä. Saaren toisella puolella oli viikonloppua viettämässä pari venekuntaa.

Hietamaan kajakkiparkki

Ja taas syödään

Kalliolle kukkulalle...
Päivällisen ja pienen lepäilyn jälkeen kiertelimme saarta. Luoteiskärjestä löytyi rannalle ajautunut kuollut hylje. Rikkoutuneesta nahasta ja valkeista luista päätellen se oli maannut siinä jo pidemmän aikaa. Lounaiskärjessä taas oli komea kalasääksen pesä. Itse lintu ei kuitenkaan ilmaantunut paikalle. Leppäkerttujen lisäksi tyynen veden pinnalle oli noussut varsin paljon levää, joka ikävästi velloi kallion poikamissa. Uimaan oli siis lähdettävä saaren toiselle puolen. Siellä oli hiekkaranta ja vesi kirkasta. Saarikierroksen aikana etsimme myös alueelle piilotetun geokätkön ja hulluttelimme rantakalliolla niitä näitä. Ilta kului normaaliin tapaan nuotion äärellä makkaroita ja muita herkkuja paistellen.

Hylkeenraatoa ihmettelemässä

Kalasääksen pesä

Tällaiseen veteen ei tee mieli pulahtaa uimaan

Joku oli rakentanut saareen keinun

Haminan valot
Yö oli lämmin ja tuuleton ja sunnuntaiaamu koitti tyynenä, mutta aavistuksen utuisena. Aamutoimien ja leirin purkamisen jälkeen lähdimme takaisin Kotkaa kohti. Teimme matkaa mutkitellen ja pidimme ensimmäisen taukomme Honkanen-nimisessä pikkusaaressa. Tankkauksen ja kahvin jälkeen ryhdyimme lappamaan kohti Ruotsinsalmea. Matkalla joku ehdotti, että piipahtaisimme Varissaaressa jäätelöllä. Idea sai kannatusta ja kotimatka venyi yhden paussin ja parin kilometrin verran. Loppumatkasta aurinko alkoi jo pilkahdella ja meloessa tahtoi tulla kuuma. Takaisin vajarannassa olimme vähän ennen neljää. Takana oli taas yksi onnistunut retki ja mukava viikonloppu merellä.

Eipä kiusannut tuuli sunnuntainakaan




perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kivaa koskessa

Kultaankoskella 19.7.2016
Kuluvan heinäkuun aikana olen käynyt muutaman kerran koskessa. Olemme yleensä olleet matkassa pienellä porukalla ja kohteena on ollut Kymijoen Kultaankoski, jossa myös viime syksynä tuli vierailtua useasti. Sateisen alkukesän johdosta joen virtaama on nyt selvästi syksyistä suurempi. On ollut opettavaista huomata, kuinka tutunkin kosken kivet ja kalliot tarjoavat joka kerta erilaisen kokemuksen vesitilanteesta riippuen. Joskus tuntuu ettei mikään tahdo onnistua ja toisinaan taas lähes kaikki vaikuttaa mahdolliselta.

On suorastaan huumaava tunne istua aallon harjalla keskellä pauhuja ja kontrolloida kajakkia hiuksen hienoin vartalon liikkein kosken kumistessa ympärillä. Hetken kaikki tuntuu kovin helpolta ja selkeältä veden pärskyessä ja aaltojen kiitäessä alla sekä sivuilla huimaa vauhtia. Vain mitättömältä tuntuva virhearviointi tai horjahdus ja illuusio särkyy. Aalto on menetetty ja parhaassa tapauksessa istut kohti alajuoksua viilettävässä kajakissasi pää alaspäin. Siitä huolimatta olo on kuin pikkulapsena pulkkamäessä. Takaisin harjalle on jo kiire, vaikka edellinen laskukaan ei ole vielä lopussa.








maanantai 11. heinäkuuta 2016

Viikonloppu saaristossa

Merta päin
Koko edellisen viikon oli ollut kurja sää, mutta viikonlopuksi oli ennustettu selvästi parempaa. Kotkan melojien meriretki järjestettiin 9.-10. heinäkuuta. Meitä lähtijöitä oli yhteensä seitsemän. Vaikka kesä onkin jo pitkällä, tämä oli kohdallani vuoden ensimmäinen yöretki. Kohteeksi sovimme tutun Kuolioluodon. Meloimme kantasataman kautta ja Hallan sillan ali. Ensimmäisen taukomme pidimme parin tunnin jälkeen Kuutsalon santaniemessä. Sää oli lämmennyt niin, että paitahihasillaankin tarkeni mainiosti, vaikka pintavesi olikin viikon sateiden ja tuulien jälkeen varsin kylmää.

Tauko Santaniemessä
Pienen tankkauksen jälkeen jatkoimme Pitkäsaaren ja Karhusaaren välistä kohti Kuolioluotoa. Saavuimme perille hyvissä ajoin. Leiriytymisen ja ruokatauon jälkeen kiertelimme saarta, jonka topografia osoittautui sangen vaihtelevaksi ja mielenkiintoiseksi. Aivan helpolla emme takaisin teltoille selviytyneet. Reitinvalinnasta riippuen edessä oli joko kalliokiipeilyä tai suokävelyä ja korpivaellusta.

Etsi kuvasta kaksi vaeltajaa!
Illan kruunasi tietysti nuotio, jonka varmistamiseksi Pasi oli raahannut kajakin ruumassa melko satsin puita kaupungista asti. Kun kuivaa poltettavaa löytyi tällä kertaa saaren rannoiltakin runsain mitoin, riitti hiillosta myöhään yöhön. Illan edetessä makkara tirisi ja jutut muuttuivat koko ajan yhä mehevämmiksi. Rimaa ei tälläkään kertaa pidetty turhan korkealla.

Aurinko laskee länteen
Yöllä tuuli ja jossain välissä taisi ripauttaa hieman vettäkin. Uusi teltta ja makuupussi tuntuivat toimivan hyvin, mutta makuualustan olin illalla pumpannut turhan kovaksi, enkä unen pöppörössä sitä enää ruvennut säätämään. Aamu kahdeksalta paistoi kuitenkin aurinko, joten puuroa ja kahvia oli hyvä siemailla rantakalliolla. Pian lännestä vyöryi kuitenkin matala, mutta tiheä sumuverho saarten ylle. Taivas ja aurinko kuitenkin kajastivat koko ajan läpi antaen toivoa paremmasta. Purimme leirin ja jäimme kalliolle odottelemaan sopivaa lähtöikkunaa. Kun Vuorisaari ilmaantui takaisin näköpiiriin, laskimme kajakit vesille ja lähdimme melomaan sen eteläkärkeä kohti.

Aamiasihetki kalliolla
Kokosimme letkan Leijaholman itärannalla ja jatkoimme kohti Kuutsalon ja Kirkonmaan salmea, Sinne saapuessamme aurinko katosi ja paksu sumuseinä tuli vastaan. Kuutsalon rantoja pitkin hivutellen meloimme Lehmänsalmeen, jonka ylitimme kapeimmasta kohdasta. Rannalta montun eteläpuolelta löytyi hyvä taukopaikka, johon jäimme kuuntelemaan ukkosen jyrinää, keittelemään lounasta ja odottelemaan sumun hälvenemistä. Keskustelu oli jo astetta fiksumpaa kuin edellisenä iltana. Sumun seasta putkahti neljä Rankkiin matkalla ollutta lappeenrantlaista melojaa.

Rannalla kehittyi upeita ukkospilviä

Sumu yllätti melojat

Tauolla puhuttiin kerrankin ihan fiksuja
Melko pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen jatkoimme viiden maissa kotia kohti. Tuuli oli länsi-lounaasta kuutisen metriä sekunnissa ja Viikarin salmesta tuli mukavia aaltoja luomaan melontaan sopivasti meriretken tunnelmaa. Etenimme sivutuulessa verkkaista vauhtia kohti Katariinan niemeä. Kukourin mutkassa Mansikkalahteen jäänyt Antti erkani joukosta jääden leikittelemään aalloilla. Totesimme, ettei hyvä surffauskeli välttämättä vaadi kovaa tuulta.

Kotimatkalla oli sopiva sivutuuli
Kotirantaan saavuimme himan ryytyneinä seitsemän maissa illalla. Takana oli kiva ja onnistunut retki. Kotona varusteita purkaessani huomasin punkkipihtien puuttuvan. Muistin pakanneeni ne toalettilaukkuun yhdessä iPodin kanssa. Sieltä nämä molemmat olivat ilmeisesti jossain välissä lennähtäneet ties minne sammalikkoon. Ei tämä retki siis aivan ilmaiseksi tullut, mutta toisaalta oli varmasti tämän pienehkön menetyksen arvoinen.

***

Edit: Kadonneeksi luultu omaisuus kuin löytyi kuin löytyikin seuraavana päivänä kajakin uumenista.




torstai 7. heinäkuuta 2016

Monipuolista melontaa

Tunnelissa...
Nyt on loma ja voi ottaa vähän rennommin. Viime aikoina en ole melonut määrällisesti paljoa, mutta sitäkin monipuolisemmin. Olen käynyt koskessa, osallistunut pelastautumisharjoistuksiin ja viikkomelontoihin, olen tehnyt lenkkejä yksin ja porukassa sekä pelaillut hieman pooloakin. Kilometrejä ei hirveästi ole kertynyt, mutta viimeisen kuukauden aikana olen ollut vesillä vähintään joka toinen päivä.

...katamaraanin alla

Viikkomelonnassa 6.7. oli rannat lähellä

Pasi keulii

Aija tyhjentää kajakkia

Antti piileskelee kiven takana

Arjalla on omintakeinen reitinvalinta

Jukka cruisailee rennosti

Timo poseeraa lelujensa kanssa