- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

maanantai 22. elokuuta 2016

Kotka - Klamila


Elokuun alusta ei otollista säätä tälle pienelle melontaretkelle oikein löytynyt, mutta kuun loppupuolella viimein tärppäsi. Kun viikonlopun sääennustekin oli kerrassaan mainio, houkuttelin Antin mukaan. Sovimme tapaavamme lauantaina puolilta päivin Hallan sillan alla, jonne sekä Metsolan että Mansikkalahden vajalta on vajaa tunnin melonta. Valmistellessani lähtöä puoli yhdentoista maissa, oli vajalle kerääntynyt muutama Pyhtään saaristolaismarkkinoille aikova meloja. Minun mieleni teki kuitenkin päinvastaiseen suuntaan ja käänsin kajakin keulan kohti itää.

Lounastauko luodolla
Päätimme meloa Pitkäsaaren ohi ja pitää tauon reilun parin tunnin melonnan jälkeen Mäntykarissa. Karttojemme mukaan saaren piti olla asumaton. Saavuttuamme lähemmäs, huomasimme kuitenkin, että rannassa nökötti sauna ja niemen takaa sieraimiin leijaili savun aromi. Saaressa oli mökki ja mökissä ukko, joka poltteli rannalla nuotiota. Kiersimme karin ja kurvasimme kohti etelää. Pidimme tauon Korkeussaarten ja Honkasen välisellä pienellä luodolla, jonka kalliolla seisoi vastikään uusittu linjataulu.

Amiraaleja oli runsaasti liikkeellä
Kahvin ja lounastankkauksen jälkeen jatkoimme kohti Nuokkoja. Matkalla silmiimme sattui Kotka sekä kaksi Kalasääskeä. Parin tunnin melomisen jälkeen nousimme Rullourin matalalle rantakalliolle kokkaamaan päivällistä. Rannassa katselimme kahta amiraaliperhosta. Myöhemmin paljastui, että jokaisessa saaressa, johon nousimme, oli runsain mitoin neito- ja amiraaliperhosia. Ilmeisesti kesän toinen sukupolvi oli juuri kuoriutunut.

Kerrankin ilma suosi
Antti ehdotti leiripaikaksi Pitkä-Kotkaa. Saaren pohjoisrannasta löytyikin mainio silokallio telttoja varten. Leirin pystyttämisen jälkeen kiertelimme ihmettelemässä nyt jo vuosikymmeniä harmaata jäkälää kasvaneita entisiä graniittilouhoksia. Saaresta joskus menneisyydessä on louhittu rakennuskiviä Pietariin ja lähes koko länsiranta oli yhtä louhosta. Jollain ihmeen konstilla kivet on saatu kuljetettua Suomenlahden pohjukkaan Pohjolan Venetsian rakennusaineeksi. Aika paljon valmiita kiviä oli jostain syystä jätetty hylättynä lojumaan pitkin kallioita. Ajattelin, että tämä erikoinen maisema voisi tarjota mielenkiintoiset puitteet vaikka millaisen seikkailuelokuvan filmaamiseen.

Länsirannan louhoksia ilta-auringossa
Ilta sujui tuttuun tapaan nuotiolla maailman menoa ihmetellessä. Yöllä lähes täysi kuu möllötti ohuen pilvipeiton täplittämältä taivaalta ja valaisi maiseman yllättävän kirkkaaksi. Horisontissa kajastivat Mussalon ja Haminan tuulimyllyjen punaiset valot. Yö oli lämmin ja makuupussissa tuli kuuma. Illalla virinnyt tuulikin tyyntyi lähes olemattomaksi.

Pörstingissä reittimme erkanivat.
Antti jäi kalliolle nauttimaan nektariinia.
Aamutoimien ja leirin purkamisen jälkeen olimme vesillä vähän ennen kymmentä. Meloimme Kohti Houteretta, mistä käännyimme itään Kuorsalon eteläkärkeen. Antti nousi maihin Pörstinki- nimiselle pikkusaarelle, jonka metsänreunassa pilkotti kivistä ladottu muinaishauta. Kiitin oivaa luotsia ja paikallisopasta matkaseurasta ja jatkoin yksin Vepsua kohti. Antti suunnitteli lähtevänsä tutkimaan Kuorsalon saaressa sijaitsevaa järveä.

Vuori-Pulteri ja Vasikka-Pulteri
Vepsun eteläpuoli ei tarjonnut mahdollisuutta rantautumiseen, joten myöhensin suunniteltua lounastaukoa ja meloin Ruissaaren ja Mustamaan välisestä salmesta Vuori-Pulteriin. Vedin kajakin pohjoiskärjen laakealle kalliolle ja jäin siihen syömään ja huilaamaan hetkeksi. Pian saareen saapui muutaman hengen seurue ja grillikodasta alkoi nousta savua. Nousin saaren korkealle kalliolle ja katselin, kun mökkinaapurin purjevene luovi etelää kohti.

Navigare necesse est
Tauon jälkeen oli jäljellä enää reissun viimeinen pikataival, vajaa tunnin rypistys tuttuun mökkirantaan. Heikossa myötätuulessa matka taittui leppoisasti. Ennen rantaa sain melottua kiinni Pulterien saariryhmän kiertäneen mökkinaapurin, jonka purjeveneen vauhti oli tyssännyt tuulen tyynnyttyä. Vaimo ja lapset olivat saapuneet maanteitse sunnuntaita viettämään, joten minulla oli autokuljetus takaisin kaupunkiin. Nostin kajakin kattotelineelle ja illan suussa palautin sen vajalle. Kotona tietokoneelta mittasin ensimmäisen päivän melontamme olleen 28km:n, koko reitin pituudeksi tuli 48km. Olipa oikein mukava viikonloppureissu ensimmäisen työviikon jälkeen. Seuraava kesälomakin on jo taas viikon lähempänä.

Pitkä Kotkan laakeita kallioita





sunnuntai 14. elokuuta 2016

Surffikeli

Perjantaina 12.8. oli tälle kesälle tyypillinen keli. Merellä tuuli niin ettei sinne tehnyt mieli ja auringosta huolimatta kolea ilma oli ennusteiden mukaan muuttumassa huonompaan suuntaan. Koskella ei tuuli häirinnyt ja jokivesikin taisi olla ilmaa lämpimämpää. Olin asentanut vesitiiviin pokkarini kajakin etukannelle. Nyt se sattui olemaan päällä oikeaan aikaan.

Joskus homma onnistuu...

...toisinaan sitten taas ei.





lauantai 13. elokuuta 2016

Parempia kelejä odotellessa

Jokirannan kaislikossa suhisee, mutta
tuuli ei tuiverra samalla tavalla kuin merellä.
Siinäpä se kesä, tai ainakin loma vierähti, parempia kelejä odotellessa. Merimelonta ja retkeily on kenties jäänyt vähemmälle, mitä keväällä tuli kaavailtua. Olen toki käynyt melomassa, mutta epävakaiset säät eivät ole innostaneet pidempiin retkiin. Aamupäivien sateet tai vinkuva tuuli ovat suunnanneet lenkit lyhyemmille ja suojaisemmille reiteille, joista ei juuri kerrottavaa ole kertynyt. Lasten harrastukset, pojan rippikoulu ja mökin huussiprojekti ovat myös lohkaisseet oman osuutensa lomasta.

Heinkuun lopulla melojat toimivat taas uimareiden tukena
Hirssaaren ympäriuinnissa.
Tuulta tai sadetta olen toisinaan lähtenyt pakoon joelle, missä näistä ei ole samalla lailla haittaa kuin avoimella ulapalla. Koskessahan kastuu joka tapauksessa eikä kapeaan ränniin kovin suurta puhuria edes mahdu. Kesän keleille kuvaavaa on, että kaksi viikkoa yritin etsiä sopivaa rakoa meloakseni kajakin yhden yöpymisen taktiikalla Kotkasta Virolahdelle. Elokuun alussa moista sääikkunaa ei vain löytynyt. "Aina sika syitä löytää..." Ehkä olen liian varovainen ja mukavuudenhaluinen tai sitten menohalut eivät vain ole olleet riittävät pienten esteiden voittamiseksi.

Moinen kummajainen kiinnitti huomioni Lapurin ranssa.
Lähestyessäni tätä kuunaritakiloitua alusta, katosi isäntäväki kannen alle.
Lehtitiedot kertovat tämän Hirssaaren edustalla seisoneen aavelaivan uponneen.
Toki väliin aina joitakin paremmankin sään hetkiä on mahtunut, kuten tämän jutun kuvatkin kertovat.
Vielä on kesää onneksi muutama viikonloppu jäljellä ja avovesikautta riittää ainakin kolme kuukautta. Melontaharrastus jatkuu jäiden tuloon asti. Kesä- heinäkuussa olen ollut vesillä keskimäärin joka toinen ja elokussa joka kolmas päivä.