- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

maanantai 28. elokuuta 2017

Muinaistulilla

Venetsialaisia on vietetty elokuun loppupuolella Pohjanlahden rannalla jo toista sataa vuotta. Hieman vastaava muinaistulien yö on sitä vastoin uudempaa perinnettä. Itäisellä Suomenlahdella Pyhtään edustalla sijaitseva Kaunissaari on ollut eturintamassa tätä nykyperinnettä itäiselle Suomenlahdelle juurrutettaessa. Nykyään muinaistulia poltetaan useissa saarissa ja niemenkärjissä. Kotkan melojien epävirallisena tapahtuma on jo muutaman vuoden ajan ollut retki Kaunissaareen muinaistulia katsomaan.
Keula kohti Kaunissaarta
Alun pitäen lähtijöitä oli useampia, mutta erinäisten syiden sekä hieman epäedullisen sääennusteen takia osallistujajoukko harveni lähtöpäivän lähestyessä. Kaikkiaan retkelle osallistui kuusi henkeä, joista neljä saapui paikalle meloen. Pari lähtijää vaihtoi lähtöpäivän aamuna kajakin yhteysalukseen, mikä oli varmasti järkevä päätös. Lähdimme kahden kajakin voimin melomaan vajalta lauantaiaamuna kymmeneltä kohti Pyhtäätä. Yksi meloja oli lähtenyt jo perjantaina ja neljäs tulisi myöhemmin illalla kunhan kerkeäisi.

Alkumatka sujui leppoisasti, mutta Maijansalmen jälkeen meno muuttui. Äyspäällä oli ikävän puuskainen sivuvastainen tuuli ja epäsäännöllinen aallokko. Matka sujui evä lähes sisään trimmattuna kajakin noustessa tuuleen, puuskan yllättäessä tai aallon nostaessa keulan ilmaan tarttui tuuli siihen ja palautti kurssin parikymmentä astetta alemmas. Tällä tavoin koukkien ja sopivalla tuulikorjauksella saavutimme Rapholman kärjen parin tunnin melonnan jälkeen. Pidimme lounastauon kalliolla. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko.

Lounastauko kalliolla
Tauon jälkeen jatkoimme pienten luotojen ja saarten suojassa mahdollisimman pitkään. Kaunissaaren pohjoiskärjessä oli jo melko iso, mutta onneksi alkumatkaa säännöllisempi aallokko. Vaikka tuuli oli kova, merivesi oli ilmaa lämpimämpää. Loppua kohti kurssi kääntyi niin, että alussa vastaan tullut tuuli alkoi olla jo sivumyötäistä. Laskettelimme myötäaallossa Kaunissaaren itärantaa pitkin kohti Pitkäniemessä sijaitsevaa edellisiltä vuosilta tutuksi tullutta leiripaikkaa. Perillä rannalle vedetty kajakki paljasti leiripaikan. Siellä olikin jo pari telttaa valmiina pystyssä.

Kaunissaaren kylänlahti
Pystytimme omat telttamme Pitkäniemen kärkeen ja kävimme meressä uimassa. Katselimme ympärillemme ja kiipesimme käytöstä poistettuun tulenjohtotorniin. Pian olimmekin valmiita lähtemään porukalla kylille. Tällä reissulla ei tarvinnut turvautua retkimuoniin, sillä meillä oli varattuna pöytä Kaunissaaren majalta. Koska tilaa oli kuudelle ja meitä oli paikalla viisi, kutsuimme mukaan mökillään viikonloppua viettäneen seuramme puheenjohtajan. Söimme maittavan, joskin melko hintavan muinaistulibuffetin ja istuimme alkuiltaa porukalla, kunnes ulkona alkoi pikkuhiljaa hämärtää.

Viimeinenkin teltta on pystyssä
Yksi meloja oli vielä matkalla kohti saarta ja lähdimme varmistamaan, että hän oli päässyt turvallisesti perille. Leiriin asti ehdittyämme kaveri löytyikin jo teltta pystyssä ja kuivissa vaatteissa. Keräsimme kaatuneista puista rannalle kiven suojaan nuotion ja valmistauduimme katsomaan illaksi luvattua ilotulitusta paraatipaikalta. Ilta tummui, tuuli vinkui, makkarat paistuivat, juttu lensi ja aika kului rattoisasti. Ilotulitus alkoi sekunnilleen luvattuna aikana ja osoittautui varsin komeaksi. Puolen yön jälkeen painuimme pehkuihin.

Iltanuotion hiillos

Aamiaismaisema
Illan ja yön aikana tuuli asettui ja kääntyi luoteeseen. Nautimme aamiaisen pienten ja sileiden rantakivien päällä horisonttiin katsellen. Leirin purkamisessa ei ollut mitään kiirettä, koska olimme päättäneet lähteä kotimatkalle vasta puolen päivän tietämissä. Rennon ja rauhallisen aamuhetken päätteeksi istuimme kajakeissamme kello 11.30 ja lähdimme neljään mieheen melomaan saaren itäreunaa kohti pohjoista. Melontasää oli nyt hyvä, mutta kaksi kajakitonta joutui jälleen turvautumaan vuoromoottoriin. Alkumatkasta poikkesimme etsimässä Pohjaspään loiston lähistölle piilotetun geokätkön.

Kaunissaaren Pohjaspään loisto
Pohjaspään hietikolta otimme kurssin kohti Koukkusaaren Lounatniemeä ja kurvasimme sieltä Kakonsalmeen ihailemaan massiivista Pikarikiveä. Koska sen päälle saattaisi olla mhadollista kiivetä, piti asiaa tietenkin kokeilla. Innokkaimmat ryhtyivät toimeen maltillisempien huolehtiessa heidän kajakeistaan. Pienen ähellyksen jälkeen puolet tiimistä tepasteli tyytyväisinä mahtavalla siirtolohkareella. Kiven valloituksen jälkeen pidimme puolimatkan tauon pienellä kallioletolla.

Kukkulan kuninkaat
Lounastauon jälkeen Antti erkani muusta porukasta kohti Mussaloa ja me muut otimme suunnaksi Maijansalmen. Äyspään ylitys tapahtui heikossa sivutuulessa auringon välillä näyttäytyessä. Kuivapuvussa alkoi tulla kuuma. Meloimme melko rivakkaa tahtia ja saavutimme vajarannan kello neljän paikkeilla. Purimme kajakit ja nostimme ne auton katolle tai vajaan. Syksy alkaa jo pikkuhiljaa lähestyä ja saakin nähdä, jääkö tämä onnistunut elokuun lopun viikonloppu tämän kesän viimeiseksi yöretkeksi.






sunnuntai 20. elokuuta 2017

Pikavisiitti Hankoon


HSKG:hen osallistuvien kajakkeja Tulliniemessä
Heinäkuun puolivälin jälkeen melontarintamalla ei ole tapahtunut mitään erityisesti raportoimisen arvoista, siksi tämä blogikin on ollut kotvan hiljaa. Melomista en kuitenkaan ole unohtanut. Olen osallistunut ahkerasti seuran viikkomelontoihin ja Paula Jäntin vetämän kurssin myötä olen saanut uusia aineksia etenkin eteenpäinmelontaani. Olkapääni alkaa vihdoin olla normaalissa kunnossa ja sitä uskaltaa taas rasittaa lähes normaalisti.

Heinäkuun lopulla vietimme vajaa viikon Klamilassa mökkeillen. Tutuilla vesillä näin kalasääsken ja ihmettelin, miksi merimetsot lentävät usein nokka auki. Käväisin Suuri-Pisissä geokätköllä ja meloskelin muuten vain tuttuja maisemia. Koskessakin olen käväissyt muutaman kerran. Koko kesän Kymijokea vaivannut vesipula alkaa helpottaa ja virtaamat ovat vihdoin tavanomaista tasoa. Kultaalla kaaduin stopparissa ja jouduin poistumaan kajakista uimalla itse paatin jäädessä pyörteeseen. Töiden alettua vapaa-aikaa jää enää niukalti ja osan siitä lohkaisee purjehdusharrastus.

Vaihteeksi Suuri-Pisissä
Purjehtimassa minun piti olla alun perin elokuun puolivälin lauantainakin, mutta homman mentyä myttyyn löysin itseni parin seuratoverin kanssa istumassa autossa matkalla Hankoon. Hanskin Antti oli melonut lomansa aikana Kotkasta saaristomerelle ja sieltä Hankoon ja nyt hän oli kotiinkuljetusta vaille. Koska samana viikonloppuna järjestettiin merimelojien HSKG-tapahtuma, päätimme hyödyntää melontaliikkeiden tarjontaa ja kajakkiesittelyitä, niinpä pakkasin melontakamppeet mukaani.

Olosuhteet Hangossa olivat melonnan kannalta suorastaan ilahduttavat. Tuuli melko navakasti ja aallot murtuivat Tulliniemen rantaan tarjoten mainion mahdollisuuden surffailuun. Antti löytyikin heti treenaamasta takaperin surffeja ja kohta minäkin vetäisin kuivapuvun ylleni. Kokeilin yhteensä neljää Welhonpesän demokajakkia meloen jokaisella reilun parinkymmenen minuutin testilenkin olosuhteissa, joita ei aivan joka päivä kotivesillä pääse kokemaan. Hieman hillitympi keli olisi varmasti tuonut paremmin esiin kajakkien varsinaiset melontaominaisuudet, mutta hyvää osviittaa tämäkin antoi, vaikka vesille lähtiessä kajakkiin helposti lurahti helposti muutama litra vettä tasapainoa häiritsemään.

Hangossa oli merelliset olosuhteet
Double Diamond Spectre oli myynnissä mielestäni erittäin edulliseen hintaan. Kajakki toi mieleeni täksi kesäksi seurallemme hankitun Kayman Fyryn, mutta löi mielestäni tämän ergonomian suhteen. Ainakin tästä versiosta puuttui takapäiväluukku, jota itse arvostaisin retkikäytössä. Muuten tämä kapealta, mutta melko tilavalta vaikuttava kajakki tuntui varsin mukavalta. Jäin miettimään, onko mitään järkeä maksaa kuitukajakista yli kolmea tonnia, jos alle puolellatoista tuhannella eurolla saa tällaisen tukevasti rakennetun komposiittirakenteisen menopelin.

TideRace Xcite, on kajakki, jota jo pidemmän aikaa olen halunnut kokeilla. Nyt siihen tarjoutui loistava mahdollisuus. Kajakki tuntui aallokossa hyvin jämäkältä ja tukevalta, mutta totteli silti ohjausta kevyesti. Istuma-asento oli samanlainen kuin omassa Xploressanikin, mutta jotenkin väljemmän tuntuinen. Ainakin reisitukien alle olisin kaivannut hieman lisää fylliä, nyt ne tuntuivat olevan aavistuksen korkealla. Kaiken kaikkiaan melonta Xcitellä tuntui kevyeltä ja vaivattomalta. Tämä olisi varmasti erinomainen yleiskajakki joka soveltuisi niin leikkimiseen kuin retkeilyynkin.

P&H Cetus voisi olla minun kajakkini,
-tai TideRace Xcite, -tai DD Spectre, -tai ...
Rockpool Alaw eroaa massasta korkean etukantensa ansioista. Rannalta lähtiessä aalto loiskautti sisään ylimääräisen vesilastin, joka häiritsi hieman tasapainoa aivan, kuten kävi Spektreä kokeillessanikin. Lisäksi eväkoteloon menneet hiekanmurut jumittivat evän yläasentoon. Silti tämä kajakki tuntui rungoltaan oikein leikkisältä ja mukavalta. Levyjalkatuki oli suorastaan mainio, eikä korkea ylärakennekaan häirinnyt itse melontaa, mutta reisituet olivat huomattavan korkealla. Mikäli niistä tahtoo ottaa tukea, on polvikulman oltava epätavallisen jyrkkä. Tätä vieroksuin sen verran, että mietin, milaiselta tuntuisi meloa samalla rungolla varustettua matalamipikantista sisarmalli Alaw Bachia.

Energia alkoi olla jo vähissä ja jano yltyi kuvapuku päällä aallokossa telmutessa. Viimeisenä kokeilin P&H Cetusta. Kyseessä oli HV-malli. Pykälää pienempi saattaisi olla minulle sopivampi ainakin tyhjänä, mutta sellaista ei nyt ollut rannassa. Istuinaukon kaulus oli niin matala, että aukkopeitteen pujottaminen sen reunan alle tuotti hieman ongelmia. Alawin jälkeen reisituet tuntuivat olevan korostetun matalalla, mutta jalkaterille jäi kannen alla hyvin tilaa. Tämä kajakki tuntui tukevalta, kulki vakaasti ja surffasi nätisti ulompana olleissa loivissa ja pitkissä aalloissa. Aaltojen lyhetessä suunnassa pitämiseen tarvittiin muita kokeilemiani kajakkeja selvästi enemmän voimaa. Jos hinnalla ei olisi merkitystä, valitsisin näistä neljästä kokeilemastani retkikajakiksi ilman muuta tämän. Tosin pidempi koelenkki tasaisemmissa olosuhteissa olisi varmasti tarpeen tehdä istuinergonomian varmistamiseksi.

Vatsa täyteen ja kotia kohti
Väsyneenä ja nälkäisenä vaihdoin kuivapuvun arkivaatteisiin, Antti purki telttansa ja nostimme hänen kajakkinsa auton katolle. Ajelimme porukalla Hangon keskustaan pizzalle, juttelimme mukavia ja hetken kuluttua otimme kylläisinä kurssin kohti kotia. Loppukesän lauantai vilahti kovin nopeasti.