- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

- Ajatuksia ja kokemuksia kajakkimelonnasta

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Pelastuspuvusta melontapuvuksi

Ursuit AWS kuivapukuni on ollut kovassa käytössä. Ostin sen kesällä 2013 ja kaikista yksittäisistä melontavaatteistani se on varmasti eniten käytetty. Tunteja vesillä on kertynyt satoja ja kilometrejä arviolta pari tuhatta, Ei siis mikään ihme, että aktiivisen käytön jäljet alkavat pikkuhiljaa näkyä. Kankaan punainen pinta on jo haalistunut, hihojen heijastimet repsottavat paikoin, kainaloiden kohdalta kangas on alkanut hieman delaminoitua ja vetoketjukin on sisäpinnaltaan jo selvästi kulunut. Kuivapuku on kuitenkin edelleen täysin toimiva. Olen pitänyt tästä asusta ja sen neopreenimanseteista. Ne ovat lämpimät, mukavat ja helppokäyttöiset. Vesitiiviyden kanssakaan ei ole ollut mitään ongelmia. Parran sänki oli viidessä vuodessa kuitenkin kuluttanut kaulamansetin kumipinnan niin ohueksi, että sillä ei ollut enää tulevaisuutta. Niinpä päätin lähettää pukuni huoltoon.

Varasin ajan valmistajan sivuilta ja postitin paketin Turkuun. Päivää ennen sovittua korjausaikaa ystävällinen mies soitti puhelimeeni ja kertoi puvun käyneen painetestissä. Siinä ei suurempia ongelmia esiintynyt, mutta koska asusteessa oli selvästi havaittavia puutteita niin kankaan lujuudessa kuin vetoketjunkin kohdalla, CE-direktiivin vaatimuksia se ei enää täyttäisi. Asia ei tullut minulle yllätyksenä. Kerroin tiedostavani puutteet ja ymmärtäväni tilanteen. Kysyin, onko tämä este kaulamansetin uusimiselle. Kovin isoa remonttiahan ei näin vanhaan vaatteeseen ollut enää järkevä teettää. Mansetin vaihto kuulemma onnistuisi, mutta heidän olisi leimattava puku hylätyksi. Kerroin pukuni olevan melontakäytössä, joten sertifikaatilla ei olisi niin väliä.

Entinen pelastuspuku, nykyinen melontapuku
Muutaman päivän kuluttua hain paketin postista ja avasin sen. Uusi kaulamansetti oli erittäin siististi kiinnitetty. Tältä osin puku oli taas aivan uutta vastaava. Aloin etsiä hylkäyksestä kertovaa merkintää ensin vaatteen ulkopuolelta ja sitten tarkistuslipukkeesta. Lopulta leima löytyi sisältä selästä. Olen joskus lukenut kritiikkiä Ursuitin huollosta ja siitä, että asuste ei ole mennyt tarkastuksesta läpi. Mielestäni firma osoitti ainakin tässä tapauksessa hyvää moraalia ja asiakaspalvelua. Puutteista huomautettiin, mutta päällimmäinen vika korjattiin. Vaate ei täytä enää palastauspuvulle määrättyjä standardeja, mutta soveltuu silti hyvin melontaan ja on vesitiivis.

Painetestaus, uusi kaulamansetti ja vaihtotyö maksoivat kukin kolmisen kymppiä, lisäksi tulivat vielä verot ja toimituskulut. Kokonaiskustannukset nousivat siis toiselle sadalle eurolle, mutta tällä panostuksella sain puvulleni vuoden- pari jatkoaikaa. Uuden puvun hankkiminen olisi tullut merkittävästi kalliimmaksi. Leiman myötä entisestä pelastuspuvusta tuli nyt kelpo melontapuku, mutta mikään ei muuten muutu.  Kovin monella uudellakaan melontapuvulla ei ole CE-sertifikaatia, eikä niiden ominaisuudet ole tästä millään lailla kärsineet.





torstai 25. tammikuuta 2018

Kuluneen kauden varustetäydennyksiä

Olen harrastanut melontaa varsin aktiivisesti noin viiden vuoden ja viidentuhannen kilometrin verran. Varustearsenaalini on pikkuhiljaa kehittynyt sellaiseksi, ettei mitään suurempia investointeja tarvitse enää vuosittain välttämättä tehdä. Ihmisen mieli on kuitenkin ailahtelevainen ja aina löytyy jotain pientä kivaa, jota on hauska kokeilla tai jolla haluaa viedä omaa harrastustaan eteenpäin. Kesän 2017 olisin varmasti pärjännyt ilman ainuttakaan uudishankintaa, mutta silti yhtä ja toista tarttui kauden mittaan mukaan.

Olin myynyt ensimmäisen koskikajakkini, punaisen laskupaatin jo aikaisemmin. Ajattelin aluksi pärjääväni yhdellä koskarilla, mutta löysin itseni vilkuilevani käytettyjen palstoja tuon tuostakin. Kun sitten keväällä löysin sopivan ehdokkaan kohtuulliseen hintaan, syntyi kaupat nopeasti ja sininen Pyranha Burn muutti meille. Tämä kajakki ole kovin vanha, mutta aktiivisen käytön jäljet näkyvät siinä selvästi. Ergonomialtaan ja melontaominaisuuksiltaan se on osoittautunut juuri sellaiseksi mitä olin toivonutkin. Oma käyttöni sille on ollut toistaiseksi melko vähäistä, mutta sopiva laskupaatti on aina hyvä olla varastossa varmuuden vuoksi.

Etualalla käytettynä hankkimani  sininen Pyranha Burn II

Kun keväällä ilmoittauduin Lofoottien kajakkivaellukselle, päätin helliä lasikuituisen retkikajakkini pohjaa Keel Eazy- kölinauhalla. Olin jo aiemmin päättänyt sellaisen asentamisesta ja nyt tälle oli olemassa hyvä syy. Ennen avovesikauden alkua toin kajakin kotini takahuoneeseen ja asensin valkoisen nauhan. Operaatio sinänsä oli varsin suoraviivainen ja yksinkertainen, mutta pientä huolellisuutta se kuitenkin vaatii. Nyt ahtaassa paikassa ja sivuvalossa nauha tuli ehkä muutaman millin vinoon, mutta mitään käytännön merkitystä asialla ei ole ollut. Kivikoissa ja rantakallioilla se on osoittanut toimivuutensa ja helpottaa kajakin käsittelyä huomattavasti. Moniin lasikuitukajakkeihin kölivahvikkeen saa jo valmiiksi asennettuna tehdastiluksena. En osaa sanoa, onko tällainen kevlarvahvike muovista Keel Eazya parempi vaihtoehto, mutta selvästi kalliimpi se yleensä ainakin on.

Suurin ja arvokkain varustehankintani on vielä kokonaan testaamatta. Pari kesää olen retkeillyt varsin hyvin toimivalla Hannah Falcon 2- teltalla. Se on kevyt, tukeva, sopivan kokoinen ja pakkautuu pieneen tilaan. Sen eteistilat ovat kuitenkin vaatimattomat eikä sisätelttaa voi kasata yhdessä osassa ulkoteltan kanssa. Kun löysin saksalaiselta hintavertailusivustolta Fjällräven Abisko Dome 2:n todella edulliseen hintaan, en voinut vastustaa kiusausta ja tein tilauksen. Ostoskoriin siirrettynä teltan hinta nousi kuitenkin aina parisataa euroa ylöspäin. Reklamoituani asiasta sähköpostitse homma alkoi yllättäin toimia ja sain kuin sainkin tehtyä tilauksen mainostetulla hinnalla. Paketin saavuttua syksyllä retkeilykausi oli jo ohi, joten koekasasin teltan ainoastaan olohuoneessa ja siirsin sen varastoon odottamaan tulevia melontaretkiä.

Fjällräven Abisko Dome 2 olohuoneen parketilla

Retkiruokani olen lämmittänyt 90-luvun alussa Ruotsista jousiammuntakilpailuista voittamallani 25- sarjan Trangialla, johon olen myöhemmin vaihtanut kaasupolttimen. Tämä setti toimii mainiosti, mutta yhdelle hengelle se on tarpeettoman suuri. Kun sähköpostiini putkahti norjalaisen urheilukauppaketjun mainos, jossa pienempää 27- sarjan Trangiaa mainostettiin alle kolmen kympin, päätin hankkia sellaisen. Vanhasta keittimestäni otin polttimen ja korvasin uutukaisesta toisen kattilan kahvipannulla. Näin säästin hieman painoa sekä kajakkini pakkaustilaa. Vanhat kattilat kahvipannuineen siirtyivät samalla veneeseen.

Jossain vaiheessa kesää päätin uusia hinauskalustoni. Hankin melontaliikkestä kajakin keulakannelle lehmänhännän ja uusin vanhan hinausnaruni. Näihin sopivat karabiinihaat sain ostamalla pari kappaletta kiipeilyyn tarkoitettuja jatkolenkkejä. Näiden lenkkien mukana seurasi yhteensä neljä kappaletta korkealuokkaisia Pezl:in alumiinihakoja. Näin toimien yhdelle karabiinille tuli hintaa vain neljännes siitä, mitä vastaavasta olisi joutunut maksamaan melontatarvikeliikkeessä.

Uusi pienempi Trangia koekäytössä alkusyksyllä Kaunissaaressa
Norjan reissua ajatellen asensin Palm-liivini selkätaskuun juomarakon. Tätä en kuitenkaan oikein oppinut kesän mittaan käyttämään, joten se lojuu nyt kaappini pohjalla. Sitä vastoin kaksi ostamaani 4-liraista Örtlieb-juomapussia ovat osoittautuneet oikein mainioiksi juomaveden kuljetusastioiksi. Aikaisemmin olin pelannut aina 1,5 litraisilla ohuilla juomapulloilla. Näihin verrattuna notkeammat nylonpussit ovat huomattavasti helpompia sijoittaa kajakin ahtaisiin tavaratiloihin.

Kaiken yllä esitellyn jälkeen kuluneen kauden suurimmaksi ja tärkeimmäksi innovaatioksi osoittautui kuitenkin niinkin arkinen varuste kuin kalsarit. Siirryin käyttämään kuivapuvun alla polypropyleenistä valmistettua verkkokerrastoa, joka osoittautui todella mainioksi pukineeksi. Helteellä sitä voi pitää melontavaatteiden alla vaikka sellaisenaan eikä se hiosta ja kuivuukin tarvittaessa nopeasti. Jos verkkoasun päälle pukee seitin ohuen merinokerraston, pärjää kyseisellä yhdistelmällä aina nollakeleille saakka. Alkaneen talven hiihdot ja retkiluistelutkin olen sujutellut tällä samalla yhdistelmällä. Fleecet ja urheilukerrastot olen sittemmin siirtänyt lähinnä varavaatteiksi.

Vuodelle 2018 minulla ei ole ainakaan tässä vaiheessa suunnitteilla uusia varustehankintoja. Saapa kuitenkin nähdä, mitä melontakausi tuo tullessaan.